2. helmikuuta 2009

Tämä on otsikko

Viime viikonloppuna olin isän talossa, miten rakastankaan sitä! Sen kiehtovaa, salaperäistä tunnelmaa, valkoisia ja leveitä ikkunalautoja, vanhan talon tuoksua.
Sitä kun leivänpaahdin paahtaa leivän juuri sopivaksi ja patteri lämmittää varpaita.

Löysin isän kellarista ja vintistä C-kasetteja, vinyylilevyjä ja vinyylilevysoittimen. Isä kertoi tarinoita nuoruudesta; se puki peruukin, stetsonin sekä aurinkolasit ja sanoi näin me poikien kanssa oltiin aina välillä, naurettiin yhdessä kunnes vettä valui silmistä.


Ja tänään muru peuhasi koiransa kanssa valkoisella matolla, katselin näkyä ja sisällä kupli. Käytiin kävelyllä: ulkona aurinko paistoi ja oli täydellisen näköistä, tuli sellainen olo että ehkä jaksan odottaa kesää vielä hetken.
Sitä odotellessa kasvan kiinni sen yhden pojan kylkiluuhun ja kehrään onnellisena siitä että palapelin palat ovat löytäneet toisensa.




Päivän mietelause:
Ellei talvea olisi, ei kevät olisi niin suloinen; ellei välillä maistaisi vaikeuksia, ei hyvinvointi olisi niin miellyttävää.
- Anne Bradstreet

2 kommenttia:

  1. Ah, noi sun isän kertomukset kuulostaa tosi hupaisilta!

    VastaaPoista
  2. Ne olikin, tosi mielenkiintoisia ja hauskoja! :) Hupaisaa.

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.