Tänään tiesin mitä haluan tehdä lukion jälkeen. Se pamahti aivoihini kesken äidinkielentunnin, suklaakakkua lusikassa, pahvimukissa teetä. Tiesin mihin yliopistoon haluaisin, mitä ottaisin pääaineeksi, mitä sivuaineiksi. Hätkähdyttävä valaistuminen.
Tein tänään jotain ennenkuulumatonta. Istuin tuntemattoman viereen bussissa vaikka olisi ollut mahdollisuus istua ei-kenenkään viereen. Keräsin katseita.
Nyt katsomaan miltä näyttää Ylioppilasteatterin uusi näytelmä, Reviiri!
(Ps, ha! Kuka bongaa miut täältä?)
11. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.