28. maaliskuuta 2010

Milloin on pian?

Nyt kun ei tarvitse enää stressata ylppäreistä noin puoleen vuoteen, olen herännyt talvihorroksesta.

Osaan hymyillä aamuisin ja muistan taas miltä tuntuu kirjoittaa yöllä sanoja. En enää epäröi askarrella pieniä juttuja tai lähteä kävelemään kirpputorille. Aion vielä uskaltaa ostaa kaupasta uuden hiusvärin, siivota huoneeni ja antaa niin talviturkin pudota uuden olemuksen myötä.

Photobucket

Muistan taas viime kevään ja kaiken puhtaan. Valkoiset sypressipuut ja sinisen taivaan, tunteen että tässä. Muistan millaista oli, olisi ollut ja tulee olemaan.

Jos vain lumet väistyisivät, jos vain tämä räntäinen säätila pääni sisältä sulaisi ja pian voin taas katsella miten perhonen pysähtyy sormenpäähäni ja lepuuttaa siipiään.

Löysin sattumalta kuvan viime keväältä, katson siinä suoraan aurinkoon:

Photobucket

4 kommenttia:

  1. hei cacadu oot ihan unohtanu horoskoopit kokonaan!

    VastaaPoista
  2. kuitenkin oot rosa: niin oooooonkin voi vitsit! selkeästi niitä oli kiva lukea. :D pitäis sitten vissiin tehdä lisää..

    VastaaPoista
  3. mistä arvasit kuka oon:((((

    VastaaPoista
  4. käytit sanaa cacadu. :--D hassu.

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.