Siteeraa vaan jotain Pentti Holappaa

Eräs nainen tiskin takaa sanoi minulle tänään, että silmälasini ovat ihanan pirteät, hän sai minut hymyilemään.



Askartelen parhaillaan vielä keskeneräisiä kuviksentöitä ja tulen samalla itsekin enemmän valmiiksi. Tyytyväisemmäksi.



Kesäaamut ovat aina tyyniä: herään, lauleskelen, käyn suihkussa, syön muroja valkoisesta kupista ja luen rauhassa Turun Sanomat, katselen miltä omenapuut näyttävät pihassa.


(pikkusiskoni, Saariston lapsi!)

Olen tuntenut lähiaikoina ylpeyttä, surua, iloa, kaipuuta, pettymystä, laiskuutta, onnea, toivottomuutta, luovuutta ja rakkautta.



Pariisin Kevät laulaa linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa, en ole koskaan ollut luovuttavaa sorttia ja täällä on kovin usein valoisaa koska huoneessani ei ole verhoja.



Odottava tunne sisälläni saavuttaa kyltymättömältä tuntuvan pisteensä ja mietin sinisyyttä ja sitä, että tänä kesänä saan lentää yksin lentokoneessa.



Aion pian maalata polkupyöräni turkoosiksi tai siniseksi. Sain tänään kotiin monta mekkoa jotka olen suunnitellut ja mummi toteuttanut, yhdessä niistä on peuroja.



En ole saanut kesätöitä, havahduin liian myöhään todellisuuteen eikä alle 18-vuotiaalle oikein löydy mitään. Kenties loppukesän vietän jaellen lehtiä, nyt en halua murehtia sitä.



Allergia iskee pieninä erinä, samoin kuin kesäfiilis. Mulla on usein oikeastaan hyvä olo. Asenteestahan kaikki on loppujenlopuksi kiinni.