Meillä oli eilen kauan odotettu ja pelätty teatteriesitys. Emme olleet nimittäin ehtineet harjoitella kertaakaan esitystä läpi ja oma osuuteni oli 98% improa. Oli mielettömän hauskaa ja ihanaa, vaikkakin Turun Nuoren Teatterin lattia ja vessa saivat monia uusia värejä, hupsis...
Kiitos puputupunat, te lumoavat leidit ja maalarin mahankivut olitte mahtavia ja me teimme sen. Nelinkertainen eläköön-huuto me!
Tänään olen vain lukenut Asterix ja Obelix- lehtiä sekä laskenut matematiikkaa. Leppoisaa aikaa, josta on huono päivittää mitään. Mutta on hyvä olla. Mozart soi (tänään siivotussa) huoneessani ja ymmärrän, että tällaisia lepopäiviä tarvitaan.
Takahuonekuvia tulossa myöhemmin, kenties jopa huomenna. Malttakaa siihen asti!
29. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"niin sillon kun minä olin nuori, maalasimme juosten hypellen toisemme alusvatteita myöten, huusimme perkelettä ja vittua (ja lanttua) lavalla ja improsimme esitystä ja puhuimme itsemurhasta, sodasta, pelosta, lauloimme makkarasta. Niin että lapset eläkää"
VastaaPoista-Viltsi 49 v. lapsilleen
eikö?
Osuvaa, kyllä.
VastaaPoistaNiin juuri. Ei sitä voi paremmin sanoa.
VastaaPoista