ja sitten olen vapaa

En jaksa tätä netin persuhysteriaa. Huomenna taas sininen pingviiniessu päälle ja tiskin taakse. Katselen paljon Gleetä. Viikonloppuna olin Klubilla töissä aamuyöllä, siellä sai jutella monenlaisten ihmisten kanssa. Humalatila avaa ihmisten kielikantoja hämmästyttävästi.
Ensimmäistä kertaa (ja vielä yöllä) Turun mäkissä, ensimmäistä kertaa äänestämässä, ensimmäistä kertaa myin jäätelöä, ensimmäistä kertaa minut hurmattiin baarissa.

Pikkuveli osoitti kuvaa Saturnuksesta ja kysyi onko tuo meidän planeettamme. "Mitä jos avaruuteen menee kiviä?", kerroin että siellä on jo tosi paljon kiviä ja hän huolestui. "Mitä jos joku niistä osuu meihin ja sit kaikki on ihan PAMMMMMM?"

 (koska viime entryssä ei tullut lainkaan paitoja, niin ta-daa korvaan sen pistämällä nyt kaksi kuvaa! tässä siis loput painamistani paidoista)

Pieni poika tarjosi ruusua minulle ja pupulle kävelyreissulla, silmieni tilalle tulivat takuulla pienet sydämet. "Kyllä te nyt vaan tarviitte tämmösen!"

Minulla oli paljon asioita mitä piti sanoa, nyt en muista paljoakaan. Tein sen typeryyden, että lösähdin hetkeksi sängylle hieman yli seitsemän ajatuksena mä vähän vaan torkun. Heräsin puhelimen ääneen puoli kymmeneltä. En koskaan opi. Tokkurainen olo, tokkuraisia kirjaimia.