Töissä on poika, jolla on suuria vaikeuksia puhua ymmärrettävästi, vaikka hänen ikänsä perusteella pitäisi. Toisinaan lyhyet sanat, kuten auto tai rekka, onnistuvat, mutta enimmäkseen joudun arvailemaan ja osoittelemaan hänen kanssaan.
Nyt, hän vastaa kysymykseen "missä pelataan" lattialla tai pöydällä ja muodostaa usein ymmärrettäviä, tosin lyhyehköjä, lauseita. Värittäessämme yhdessä pupu-kuvaa, hän ojentaa minulle vihreän vahaliidun ja sanoo hymyillen leveästi värittää, johanna auttaa.
Onni hänen kehityksestään saa minut melkein itkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.