15. lokakuuta 2012

tuparit

heitä istuskelee minun huoneessani

lattialla,
nojatuolilla,
sängyllä,
limittäin ja lomittain

on aamuyö enkä haluaisi millään mennä nukkumaan
koska heräämisen jälkeen ei ole enää monia tunteja

seitsemänhän on onnenluku

te olette sellaista onnea ettette uskokaan

Photobucket

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.