29. marraskuuta 2012

Pojille poneja ja tytöille tyrannosauruksia

Töissä 5-vuotias poika sanoi minulle kauppaleikissä, että minun tulee ostaa nukke koska olen tyttö. Mihin luonnollisesti vastasin en tykkää yhtään nukeista saanko ostaa auton ja hienon laserpyssyn? Meni raukka hieman sekaisin ja yritti tyrkyttää sitä nukkea, mutten voi sietää "poikien ja tyttöjen leluja" joten selitin että tytöt voivat tykätä myös autoista ja hurjemmista leluista ja pojat vastaavasti nukeista.

Tai kun kaksi 9-vuotiasta tyttöä ja yksi 8-vuotias poika piirtelivät kanssani ja poika ilmoitti aikovansa kasvattaa hiuksensa peppuun asti, niin tytöt olivat kauhuissaan. "Ei pojalla voi olla pitkää tukkaa!" Hengitä Johanna, hengitä. Hieno idea hei, kasvata ihmeessä niistä tulee tosi hienot. Mun yhdellä parhaimmista ystävistä on pitkä tukka ja hän on poika. Sitten tytöillä on silmät pyöreinä ja suu ammollaan ja henkeä haukkoen ihmetellään voiko pojalla oikeasti olla pitkä tukka.

Onhan näitä.

Leikimme Harry Potteria lasten kanssa (se on aina hieno hetki kun joku kysyy minulta tiedänkö mikä on Harry Potter ja piilotan halveksuvan tuhahduksen ystävälliseen hymyyn ja nyökkäykseen) ja minua yritetään pakottaa Hermioneksi koska olen tyttö. Väittelen hetken siitä miksi minun pitää olla Hermione jos en tahdo, lopputuloksena onnistunut leikki, tyytyväiset lapset ja vielä tyytyväisempi Voldemort-Johanna (joka joutui pesemään sukkapyykkiä loppuikänsä kun oli niin ilkeä Harry Potterille).

Kurjaa on huomata, miten jotkut vanhemmat ja sukulaiset suorastaan yllyttävät tämänkaltaisiin asenteisiin. Eivätkä välttämättä edes tahallaan, se tapahtuu huomaamatta. "Pojilla on vähän hurjat leikit ei kannata mennä sinne menetkö leikkimään nukeilla?", tai ivallisen humoristisesti kysytty "no onko sun lempiväri pinkki? Pinkki onkin sellainen tosimiesten väri". Varsinkin kun satun tietämään, että kyseisen pojan lempiväri on pinkki ja kyseinen tyttö viihtyi todella hyvin merirosvoleikissämme, johon hänet suostuttelin äitinsä lähdettyä pois. Äsh.

On toki heitäkin, jotka eivät niin tee. Hymyilytti niin paljon eräs 5-vuotias poika joka tuli esittelemään kynsiään, joissa oli kimaltavaa kynsilakkaa. Äiti oli kuulemma tehnyt pojalleen kun oli kysynyt saisiko hänkin. Poika ilmoitti isona ryhtyvänsä Peppi Pitkätossuksi.

Itse ainakin kiipeilin puumajoihin, pelasin poikien kanssa jalkapalloa koulun pihalla ja rämistin minne milloinkin ties minkä näköisenä. Kauniit mekot menivät kuraan ja jos joku pihan pojista sanoi etten uskalla kiivetä pyörävaraston päälle niin hop siellä istuin jo. Eikä siinä ollut mitään kummallista, äiti vaan voivotteli hieman kun vaatteet oli likaisia, mutta sekin oli hymy kasvoilla voivoteltu.

Niin että. Pojille vaan autoja ja tytöille nukkeja. Meidän poika ei kyllä mitään tyttöjen juttuja leiki. Saatana.

7 kommenttia:

  1. Ah, mahtava ja elämänmakuinen kirjoitus tärkeästä aiheesta! :')

    VastaaPoista
  2. Pakko vaan kertoa että olen niin samaa mieltä! Voisin vaahdota kyseisestä aiheesta vaikka kuinka. Hienoa, että kirjoitit tästä.

    ps sulla on joku hienoin banneri ikinä ja ulkoasu muutenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin itsekin jatkaa vielä sivukaupalla! Vaahtokerho pystyyn vain siis.

      ps voi juku kiitos! ü

      Poista
  3. Voi, niin samaistuin tähän, itsekin päiväkotihommia tehneenä, tuttavien lapsien toilailuja seuranneena ja pienen pojan äitinä! <3
    Meillä tosin on hiukan se ongelma, että vaikka lastenhuoneen täyttäisi millä leluilla, niin poika etsii sieltä käsiinsä auton. Kylään mentäessä sama homma. Auton se onnistui löytämään, jopa 5-vuotiaan viimetten päälle prinsessatytön huoneesta (barbie-auto) ja kummitädin vessan lavuaarilta (auton muotoinen kylpylelu), eli autobuumi taitaa pojille tulla ihan luonnostaan tyrkyttämättäkin, mutta vaatteissa onneksi ei värillä ole väliä! Ja leikkii tuo välillä myös nukeilla nukkekodissaan, vaikka useimmiten se onkin parkkihalli. :)

    VastaaPoista
  4. Hassu yhteensattuma oli myös se, että juuri tänään eräs ystäväni lahjoitti tyttärensä ylimääräiset ponit pojalleni. ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten suloisia juttuja. :') Enkä nyt missään nimessä tarkoita, että autot olisivat ehdoton ei pojalle, vaan enemmänkin niin, että muksut saisi leikkiä millä haluaisivat. Sillä ovathan ne autot aika puoleensavetäviä.

      Poneja! Hykerryttää ja hymyilyttää kuulla tällaista.

      Poista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.