nereidinainen

kaiken tämän keskellä sua hiljaa ikävöin

2011-11-04T11:57:00.001+02:00

Marraskuu.

En ole sisäistänyt täyttäneeni yhdeksäätoista, lukiessani Australian au pairiudesta kirosin sitä, että ikäraja sinne on 19, kunnes pysähdyin miettimään että hetkinen, minähän olen sen ikäinen. Tuntuu kuin olisin yhä jumissa elokuussa. Kiireinen työkesä päättyi, lehdet alkavat kellertää, villatakilla tarkenee iltaisin pyöräillessä.

Ja sitten havahdun.

Tulee pimeää iltapäivällä neljän aikoihin, amerikanystäväni kertoi ensilumen jo sataneen siellä. Täytyy nukkua villasukat jalassa. Ja kuten Miljoonasade laulaa, päivät raahautuvat kuin varisparvi.

Tässä marraskuussa on kuitenkin odotettavia asioita. Esimerkiksi lyhyehkö Lontoon matka, josta olen ollut lähipäivinä erittäin innoissani.

Mietimme, mitä haluaisimme nähdä Lontoosta ja tulimme siihen tulokseen, että perinteiset tussööt ja london ait saavat nyt jäädä pois. Jokin museo olisi saattanut olla mukava, mutta Natural History- museo Washingtonissa on vielä niin kirkkaana mielessäni, ettei sitä pysty helposti päihittämään. Ja on paljon mukavampaa lähteä ilman liikaa suunnitelmia, tavoitteena tutustua uusiin ihmisiin ja tutkailla rauhassa kaupunkia, kuin juosta nähtävyydestä toiseen ja jonottaa ikuisuuksia.

Tällä hetkellä sekava listamme näyttää tältä:

hostelli aivan keskustasta (varaus kahdeksi yöksi kahdeksan hengen huoneeseen)
hampurilaispaikka (josta saa myös vegaanipurilaisia)
kolmikerroksinen kirjakauppa (joo!! KOLME, 3 kerrosta kirjoja!!)
vaate- ja sisustuskauppoja
kahvila jonka tarjoilijat ovat miesmalleja
marketteja joilla on kapeita kujia
king's cross (suorastaan pyhiinvaellusmatka minulle)
löytää sohvasurffariseuraa ostoksille/syömään/baariin

Marraskuu ja

ensi viikon Glee-jaksossa on paljon Klainea, tykkään.

jos rappio on sitä että rakastaa, ottaa hetkestä kii - eli miten kävin leppäkertturavintolassa ja olen voinut hyvin

2011-10-30T19:55:00.000+02:00

makoilemme parhaustytön kanssa sängylläni
(täyttyi viime yönä saunanhuuruisista kivoista ihmisistä)

päivät ne vaan tulee ja menee läpi korvien sunnuntait soi radiosta,

kuiskaamme yhdessä sanat on niin helppo olla onnellinen

tällä viikolla päivät, ja ihmiset, ovat vain tulleet ja menneet
en osaa kertoa sanoin-
olen käsittämättömän onnellinen
(hurr)

Menimme syömään kaveriporukalla Rantakerttuun. Paikka, jossa soitetaan ysärihittejä ja jossa on leppäkerttutauluja, ei voi olla huono. Eikä se ollutkaan. Se oli i h a n a.

Kuunnellessani kiivasta väittelyä siitä, onko ihmisellä vapaata tahtoa, katsellessani heidän kaikkien kasvoja minut valtasi sellainen olo, että siinä seurassa on hyvä. Että siihen kuulun.

saanen esitellä - hra kirahvi

2011-10-22T02:36:00.001+03:00

Asioita joita tarvitsen osa 678203233290,239205.

Ei, kyllä te näitte oikein. Vessaharjakirahvi. How cool am I?

husky rescue laulaa onnellisuus on sitä että rakastaa

2011-10-17T01:22:00.000+03:00

Luin artikkelin siitä, mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan. Tuli sellainen olo, ettei haluaisi katua noista mitään. Mutta jo nyt havahdun siihen, että olen viettänyt päiviä päivien perään jättihupparissa silmät kiinni ties missä näytössä, viikon kohokohtana uusi jakso Merliniä (tänäänkin nauroin vedet silmissä uusinta jaksoa, oi voi).

Kaduttaa hieman. Ei Merlinille nauraminen, sillä Colin Morgan on loistava. Mutta mitä kaikkea olisinkaan voinut saada aikaan, jos olisin jaksanut herätä aamulla, pukea vaatteet ja oikeasti tehdä jotain? Olen kyllä uskaltanut tehdä asioita (kuten antaa Jennan eteen sakset ja hiuspehkoni), mutta sitten on päiviä jolloin en ole vain jaksanut tehdä mitään. Ja sitten on sellaisia asioita joita en ole oikeasti uskaltanut, kuten lähteminen.

Hieman sama kuin alkukesän ensimmäinen meressä uinti: voi joko kävellä mereen varovaisen varmasti rannasta ja oppia kärsimään pikkuhiljaa kylmyyttä, edetä askel kerrallaan kohti päämäärää. Tai sitten voi seistä laiturilla peläten hirvittävästi, mutta äkkiä pinkaista juoksuun ja hypätä kiljuen. Ensimmäiset minuutit jääkylmässä meressä ovat hirvittäviä, mutta sitten siihen tottuu niin ettei jaksa lähteä ihan vielä saunaan.

(kaaduin seuraavaksi komeassa kaaressa maahan liiallisen pyörimisen seurauksena, sääli ettei siitä ole kuvaa..)

Viikonloput ovat helpompia: silloin menen, näen ihmisiä ja teen asioita hieman enemmän, mutta sehän on vain 3/7. Minun matematiikka on sitä mieltä, että nyt on hyvä aika etsiä ne neljä seitsemäsosaa jostain. Tehdä asioita joista tykkään, muitakin kuin Bradley Jamesin kuolaaminen, vanhojen Aku Ankkojen lukeminen ja Super Smash Brosin hakkaaminen. Lopettaa turhat pelkäämiset ja hypätä sinne mereen niin että loiskahtaa.

oli erityisen hyvä viikonloppu, näin paljon ihmisiä joista pidin. pidän. lyhyesti: gagailin, trollailin, mäkkäilin. tykkäilin.

Olen ollut hyvin hermostunut pandasilmieni rajusta kasvusta, mutta valvottuani jälleen viikonlopun aikana huimia määriä ihanassa seurassa totesin että äsh. Nukun kuitenkin viikoilla paljon.

ja sitäpaitsi: mitä väliä vaikka silmäpussit syvenevät kun niin käy hymykuopillekin.

Tämä on sinun elämäsi, ja elämä on valinta. Valitse tarkkaan, valitse viisaasti, valitse rehellisesti. Valitse onnellisuus.

sekavia ajatuspalloja, syyttäkää jotakuta muuta kuin minua

2011-10-05T01:17:00.000+03:00

pottermore pottermore pottermore milloin aukeat
miksi lontoo on täynnä ihania paikkoja, miten onnistun valitsemaan kaikista pikkupuodeista, marketeista, kirpputoreista ja superostoskeskuksista ne joihin haluan mennä!?
kyllästyin olemaan kuumeessa/nuhassa/kurkkukivussa, joten päätin parantua
ensi viikolla on gaga-juhla enkä ole aloittanut tekemään pukuani, apua. pitäisiköhän.. njää.
paljon teetä. paljon.
note to myself: varaa kampaaja (ja anna saksien leikata ainakin seitsemän senttiä pois)
tänään vastaanotin vaatteita, jotka ovat nähneet kiinan, ranskan sekä arlandan lentokentän
en uskalla enää lukea kotikunnaan rillaa koska tulee sota ja pelkään hahmojen puolesta. ja sitten kuitenkin luen heti kolmekymmentä sivua eteenpäin kun olen niin utelias

kyllä, kirjoitin entryn silmälaseistani

2011-09-30T23:21:00.000+03:00

Tanssin, hypin, lauloin baarin lattialla Tiktakin, PMMP:n ja Kaija Koon tahdissa, pienissä häissä livenä sai ihmiset nostamaan kädet ilmaan, vilkkui välkkyi sumua keltaista mustaa joku tarttuu kiinni, pompimme ringissä huutaen kyllä kaverilta pitää aina saada tukea. Ihmisiä oli paljon ja vaikka minua yleensä ahdistaakin väkijoukoissa, tanssiessa se ei haittaa. Jossain vaiheessa huomasimme, etteivät silmälasini ole taskussa.

Romahdin.

Punaiset Raybanit ovat minulle osa identiteettiä, olen se tyttö jolla on punaiset lasit. Sen lisäksi, että murehdin rahanmenoa uusiin laseihin ja sitä, miten ihmeessä tulen näkemään yhtään mitään mikä olisi kolmeakymmentä senttiä kauempana nenästäni, tuntui kuin minusta itsestäni olisi irronnut jotain. Samanlaisia laseja ei tulisi enkä ollut valmis luopumaan niistä vielä, ei ollut sen aika. Onneksi ystävät halasivat, yrittivät epätoivoisesti etsiä laseja tanssilattialta, kertoivat että kaikki järjestyy. Lopulta Aleksi pamautti eteeni oluen ja tokaisi, että se helpottaa. Nauroin kyynelien läpi. Ja kyllähän se helpotti hetkeksi.

Aamulla menimme varmuuden vuoksi katsomaan baarin löytötavaroista. Jaaaa punaiset silmälasit... Hetki... Juu kyllä täällä on jotkut punaiset silmälasit, mutta eivät nämä kyllä raybanit ole, eikun ohops ovatpas sittenkin tuonko ne näytille? sanottiin puhelimeen ja pidätin henkeäni- itse lasit olisivat tietenkin rikki, mutta jos sangat olisivat ehjänä, jos jos jos.

Lasit olivat hieman tavallista tahmeammat. Siinä kaikki. Ei edes yhtä pientä naarmua. Purskahdin itkuun onnesta. Kiitos sinulle, joka huomasit täynnä olevassa baarissa lattialla silmälasit, nostit ne ja veit henkilökunnalle. Pelastit tietämättäsi erään nuoren naisen päivän ja identiteetin. Kiitos.

näen tänään jaren ja villegallen

2011-09-28T12:53:00.001+03:00

(pst jemina kun kerran luet vasta pottereita niin älä katso tätä!)

Viikonloppu latasi minut täyteen intoa, sillä saunominen ja lautapelien pelaaminen ystävien kanssa tekevät aina hyvää. Puhumattakaan läpi yön valvomisesta parhaustytön kanssa, aamuinen usva on uskomatonta.
Olen istunut tuntikausia kirjoittamassa juttuja, miksi olen unohtanut tehdä sitä mistä nautin niin paljon?

Tänään aion kokkikerhossa nauraa paljon lasten kanssa ja nauttia. On uskomatonta miten erilaisia 10-vuotiaat ovat nyt kuin silloin yhdeksän vuotta sitten.
Silloinhan: minulla oli 101-dalmatialaista lippalakki, käytin koulussa tuulitakkia ja lenkkareita, koko luokka pelasi koulun pihalla kirkonrottaa ja poliisia&rosvoa. Pokemon-korttien vaihtelua, Mario-videopelejä ja hölmöjä, ihania, lapsellisia leikkejä (jotten romantisoisi- tietenkin myös draamaa siitä kuka oli kenenkin paras kaveri ja toivottomia ihastuksia aina samoihin poikiin).

Nyt: yksi tytöistä kertoo olleensa kosmetologilla kulmakarvoja nypityttämässä, muut kyselevät innokkaana missä hän kävi, aloittavat keskustelun parhaasta tavasta nyppiä kulmakarvoja, joku vastaa kosketusnäyttöpuhelimeensa ja aloittaa juoruamisen (kuulen sanat joo, se on niin läskiki), kaikkein pienin tyttö toteaa minulle lihoneensa hirveästi.

Jäin sanattomaksi.

purppura piano projekti

2011-09-21T20:17:00.000+03:00

Ensimmäiset päivät viimeisestä teinivuodesta ovat kuluneet hämmästyttävästi, lähinnä valvomista, seikkailuja ystävien kanssa ja oleilua. Kokemuksia, oivalluksia, naurua näköalapaikalla. Korvaamattomia ystäviä. Liikaa sadetta.

Ostin uudet kengät sekä uuden näytön tietokoneelle. Meillä on vielä viharakkaus-suhde, mutta luulen, että tulemme toimeen mitä mainioimmin jonkun ajan kuluttua. Kun olen tottunut katsomaan hänen kahtakymmentäneljää tuumaa saamatta ahdistuskohtausta. Pidän varsinkin siitä, että hänessä on HDMI-liitäntä, nimittäin saan Wiin liitettyä näyttööni enkä siis tarvitse televisiota.

Olen ollut viime päivät aivan innoissani, pitää vielä käydä ostamassa langaton näppis, ulkoinen kovalevy ja ulkoinen DVD-asema niin tästä tulee jo jotakin hyvin hyvin hienoa.

Seuraavaksi ajattelin riisua märät villasukat, pukea jättivillapaidan ja haalia paljon peittoa ympärilleni.

Saanen esitellä: uusi näyttöni ja se, mitä teen seuraavat 43 minuuttia.

sydänsydän.

orientoitumista lontooseen, olen yhdeksäntoistavuotias

2011-09-14T13:12:00.001+03:00

Varasin marraskuuksi lennon kahdelle Lontooseen, hykertelen suunnitelmista vaikka matkamme kestää vain kolme päivää. Sovimme Jennan kanssa molempien saavan valita kolme paikkaa missä tahtoo käydä, miten voin valita vain kolme? Etsiskelen sohvasurffareista mukavanoloista majoittajaa.

Kävin eilen orientoitumassa (ouuu, hieno yliopistosana) kasvatustieteisiin. Istuin korkeassa luentosalissa ja huomasin pääni nuokkuvan aika ajoin. Miksi on niin vaikeaa istua paikoillaan, kuunnella ja pysyä hereillä, minun pitää kehitellä joku systeemi etten nukahda kaikilla tulevilla luennoilla.

Luen neiti Shirleyn kommelluksista opettajana, kangaspino odottaa muuntautumista vaatteiksi.

Täytän huomenna yhdeksäntoista eikä tunnu lainkaan siltä.

2011-09-12T16:10:00.000+03:00

Anna maailman tuntea sinut sellaisena kuin olet, ei sellaisena kuin kuvittelet muiden haluavan sinun olla - jos ryhdyt esittämään jotakin roolia se ennen pitkää unohtuu sinulta, ja kuinka sinun silloin käy?

- Fanny Brice

muutamia asioita

2011-09-08T23:23:00.001+03:00

- kun:
110km/h,

soitamme levyjä joissa lauletaan menetetystä rakkaudesta

pellot vaihtuvat toisiin

tullessamme takaisin on jo pimeää

- ihmisten pitäisi ihan totta oppia, että pyöränkori ≠ roskakori

- se tunne, kun ymmärtää ettei ole selvittänyt avoimeen tarvittavia kirjoja lainkaan, vaan luottanut siihen, että kyllä niitä kirjastosta löytyy. ja sitten ei löydykään.

- kokkikerhoa vetäessäni yksi lapsi veikkasi minun olevan 16-vuotias ja kysyi sitten olenko täysin suomalainen (tosin vielä parempi oli se, kun kerran töissä yksi pieni poika arvasi iäkseni neljäkymmentä, mikä minussa on vikana?)

- ostin kangaskaupasta kankaita kolmellakymmenelläviidellä eurolla, hupsis. huomenna ikeaan, en takuulla pysty pitämään sormiani erossa kankaista sielläkään...

- haluaisin oppia venäjää

oranssia ja sinistä

2011-09-02T20:45:00.001+03:00

keveyttä, huolettomuutta, rakkaustyttöä,

ilokuoppia kasvoilla

2011-08-31T22:37:00.001+03:00

syys ja näinä päivinä en saa tarpeekseni Kotron sanoista

kiireiden keskellä
yritin unohtaa
myös sen että
yritin unohtaa

järjestelen hyllyiltä löytyneet paperit
heitän pois mitä en tarvitse

syön suklaabrownieta Coffee Housessa kunnes ulkona ei enää sada

näinä päivinä sukkahousuja on pyykkikorissa tavallista enemmän

kuten Kotro sanoisi

ja mitä ikävään tulee,
se tulee

(toinen päivitys tänään. hurjaa)

tori

2011-08-31T01:11:00.001+03:00

jos haluaa sateenkaaren, on kestettävä myös sadetta

2011-08-27T01:57:00.001+03:00

Löysin ihmeellisen ihanan pyöräilykypärän, ajattelin tilata hänet luokseni.

2011-08-21T16:06:00.001+03:00

Töissä on poika, jolla on suuria vaikeuksia puhua ymmärrettävästi, vaikka hänen ikänsä perusteella pitäisi. Toisinaan lyhyet sanat, kuten auto tai rekka, onnistuvat, mutta enimmäkseen joudun arvailemaan ja osoittelemaan hänen kanssaan.

Nyt, hän vastaa kysymykseen "missä pelataan" lattialla tai pöydällä ja muodostaa usein ymmärrettäviä, tosin lyhyehköjä, lauseita. Värittäessämme yhdessä pupu-kuvaa, hän ojentaa minulle vihreän vahaliidun ja sanoo hymyillen leveästi värittää, johanna auttaa.

Onni hänen kehityksestään saa minut melkein itkemään.

2011-08-20T19:06:00.000+03:00

Luin joskus katkelmia jostain Vares-kirjasta eikä oikein erityisemmin sytyttänyt. Kävin kuitenkin katsomassa uusimman elokuvan yksityisnäytöksessä kun nyt kerran sitä oli kuvattu työpaikallani.

Taiteiden yö oli hieno.

2011-08-17T19:41:00.000+03:00

Viime yöllä seikkailimme hautausmaalla ja kiipesimme eräälle korkealle katolle katsomaan tähtiä sekä hoipertelevia ihmisiä kadulla.

Tolkienin Silmarillion avautui tänään, olin valmistautunut henkisesti suureen urakkaan, mutta hullaannuin (muistuttaa minulle niin rakasta Kreikan mytologiaa).

Työpaikkani info-tiskin edessä on valkoinen pyykkikori, jonne saa heittää vanhoja pipoja oraville. Kaipaan opiskelua ja lukion ilmapiiriä. Huomenna on taiteiden yö.

Viime päivinä olen istunut television edessä luvattoman paljon pelaten tilaamaani ssb brawlia sekä katsellen:

2011-08-14T19:09:00.002+03:00

Toisin kuin kuvista helposti luulisi, isoset tekivät leirillä muutakin kuin oleilivat keskenään. Ollessamme luontopolulla kuvittelimme oman lapsiryhmäni kanssa olevamme löytöretkellä etsimässä aarretta, nimesimme metsästä löytyneen sudenmarjan muskuksi (mustikkakukaksi).

Keksimme oman mielikuvituslaitteen, joka kerää roskia ja muuntaa ne puunsiemeniksi, piirsimme kuvankin laitteesta. Piilotimme Viivin kanssa leirin vanhimman pojan (10-vuotias) kuurupiilossa niin hyvään paikkaan, ettei kukaan löytänyt häntä. Valvoin muiden isosten kanssa aamuun ja kuvasimme videolle sketsejä.

Nautin.

Päivällä lasten kanssa, aamuyöllä isosten saunarakennuksessa. Lapsikuva ei ole todenmukainen. Puuttuu kiljunta, huuto, älä tee noin, ruumiinosissa roikkujat, pienet vaativat ihmiset jotka haluavat piirtää tai pelata tai käyttää hattuani tai kävellä kanssani ruokalaan. Koko ajan.

Mutta poistuessani bussista oman ryhmäni hiljainen pieni tyttö käveli luokseni: sä olit niin kiva että tahdon antaa sulle tämän, saan muovailuvahamadon ja suuren halausrutistuksen. Ja huolimatta muutamien tuntien yöunista ja rasituksesta, en osannut lopettaa hymyilemistä.

2011-08-05T00:01:00.004+03:00

Näinä loppukesän öinä voi jo pukea villatakin ja kietoa kaulahuivin kaulan ja pään ympäri, kiskoa sukkahousut ja ylimääräiset sukat jalkaan. Mieleni siirtyy jo syksyyn ja nyt kun säät eivät heti toimi samoin, käyn välillä levottomaksi ja pidän väen vängällä villasukkia kotona.

Viltsi suositteli, että laajentaisin Montgomeryani Runotytöistä Annaan- ja niin tein. Ja kuten arvelin, neiti Shirley ja muu Avonlean väki valloitti minut. (pst viltsi luet tätä kuitenkin niin että lainaa lisää näitä, olen jo lukenut ensimmäiset kolme!)

Tiedossa Kalevan kisat ja siellä jäätelön kauppaaminen, läksiäisjuhla, eräät hauskat naamiaiset, leiri jossa saa isostella ja avoimeen yliopistoon ilmoittautuminen (kasvatustieteen perusopinnot, täältä tullaan).

2011-07-29T21:06:00.000+03:00

Töissä leikin 7-vuotiaan pojan kanssa olevamme teräksisessä avaruusalus-muumitalossa, jonne mörkö yrittää päästä. Poika kysyi epäilevän ihmeissään mistä tiedän muumit. Tuliko niitä oikeasti jo silloin kun sinä olit lapsi?

Enimmäkseen yritän olla ajattelematta liian vaikeita asioita, sen sijaan: minua pyydettiin varkkarileirille isoseksi, taivaalla oli möhköfantin muotoinen pilvi. Pyöräilin myöhään illalla tyhjentyneelle rannalle, sukellan sukellan sukellan mereen.

2011-07-27T14:44:00.000+03:00

Uusi ulkoasu sen kunniaksi, että uskaltauduin juttelemaan opiskelusta ja tuloksena on suuri nippu papereita, jotka auttavat tulevaisuutta mietittäessä. Silmälaseihin tippui sadepisaroita, vanha nainen nyrpisti äkkiä naamansa kasaan kesäsateen kastellessa hänet, kaksi pientä poikaa juoksivat innoissaan kilpaa pellolla, uutisissa sanotaan kuuman sään jatkuvan lokakuulle. Tunsin suurta halua nauraa ääneen.

Lainatakseni Kirsi Kunnasta: sydäntäni ei koskaan lasketa pimeään hautaan.

2011-07-24T22:13:00.000+03:00

Kaksi koiraa peuhaa räksyttäen kovaäänisesti, kolmas (kaikkein pienin ja vanhin) vahtii heitä silmä tarkkana. Nukun myöhään ja huomaan niskassani punkin. Luulen, että naapurirannalla jotkut nauravat lujaa, mutta se olikin vain tuuli. Seitsemän päivän päästä heinäkuu on ohi.

Olen aina kuolannut tuollaisten korituolien perään ja nyt viimein sain istuskella sellaisessa, oi onnea! (ja pahoinvointia joka tuli liiallisesta pyörimisestä)

2011-07-21T01:43:00.002+03:00

Kaikki alkoi siitä, kun menin katselemaan ihanan Jeminan vanhoja vaatteita kirpputorille. Annoin sinertävän setelin ja sain monia mukavia juttuja.

Innostuin niin, että pengoin vaatekaapista jokaiselle ostokselle sopivan yhdistelmän.

1. iloinen pikkukukka

(villatakki jeminan vanha, mekko mummin tekemä)

2. akateemisesti hukassa

(laukku jeminan pikkusiskon even vanha, paita ja neule h&m, hame äidin vanha)

3. KKKK (kirjastoon katsomaan kuumia kirjastokolleja)

(paita millan vanha, neuletakki jeminan vanha, koru jeminan vanha, hame mummin tekemä)

4. stetsoni päähän ja auringonlaskuun

(paita jeminan vanha, farkut leikelty äidin vanhoista, kengät jostain amerikan kenkäkaupasta, reppu jeminan vanha)

Ja mikä parasta, ne kaikki ovat minua.

2011-07-15T23:26:00.000+03:00

Olen hukuttanut itseäni arkeen, havahduin kesäloman loppuvan pian. Joten kiipesimme katolle. Kirjoitin myös itselleni listan mukavista asioista, joita haluaisin tehdä ja sitten teen ne.

Yhtenä listan asioista:

Aion mennä jonain tuulisena päivänä eräälle mäelle, jonne olen kerran nukahtanut keskellä yötä etsiessäni ystävien kanssa tähdenlentoja taivaalta, aion lennättää siellä perhosleijaani, sitä samaa jota olen lennättänyt Jyväskylän pirttien ja navettojen takana lapsuudessa.

Ja kun se lentää korkealla, katson sitä ja taon päähäni, että minäkin yletyn jos haluan.

2011-07-13T13:06:00.003+03:00

Sali täyttyi, trailerit menivät vilahduksessa höpötellessä, valot himmenevät ja ihmiset taputtavat ja kiljuvat. Valkokankaalle tulee tuttu Harry Potter- teksti.

Tunnen mahassani pientä kutkutusta ja hymyilen hermostuneesti, kymmenen vuoden suuren faniuden jälkeen, nyt tässä on se grande finale.

Se oli uskomaton. Viihdyttävä ja itkettävä. Lopputaistelu oli juurikin niin eeppinen kuin sen kuuluisikin olla. Suoria lainauksia kirjasta oli useita, mutta myös niitä ei-sen-noin-pitänyt-mennä- hetkiä. Purskahdin yhden kohtauksen aikana pieneen nauruun, sillä se olisi voinut olla suoraan Twilightista, koko sali hekotti hillittömästi let's finish this the way we started, together- kohdassa. Ja vaikka yleisöstä kuului suuria ei vittu- äännähdyksiä kun valkokankaalle ilmestyivät sanat 19 years later, niin hämmästyin tykkääväni lopetuksesta.

suurin itkukohtaus tässä, onhan se yksi minun suosikeistani

Elokuvan jälkeen napsimme muutamia fotoja. Keräsimme paljon katseita, Tonksimme violetti tukka, Bellan karmaiseva ulkoasu ja minun valkoinen naamani suorastaan loistivat tavallisten ihmisten joukosta. Askartelin seljasauvani eilen hetken mielijohteesta ja kaljukin pysyi koko ajan päässä.

Pukeutuneita ei ollut siis paljon, mutta onnistuimme löytämään väenpaljoudesta Malfoyt sekä Severuksen eikä tilaisuutta ottaa kuvaa heidän kanssaan sopinut olla käyttämättä.

Marssimme Heselle pienen shampanjapullon kanssa juhlimaan poikaa joka elää. Ahvenanmaalainen mies yritti ostaa seksiä Bellaltamme, kirkonkellojen soidessa neljää aamulla saimme seuraa kahdesta nuoresta humaltuneesta miehestä, joista toinen esitteli vanhaa rättiä kattokaa mulla on näkymättömyysviitta ja toinen kyseli jatkuvasti minulta, oliko Irveta-kohtaus vaikuttava. Säikyttelimme puluja viitat hulmuten, nauroimme.

Vielä on kokematta sama kolme deenä, vielä on kokematta Harry Potter- teemapuisto Amerikassa. Mieliala on haikean onnellinen, hetkittäin suorastaan pakahdun. Pitää mennä katsomaan se äkkiä uudelleen.

Kiitos JK.

2011-07-09T13:18:00.000+03:00

Eilen istuskelua iltamyöhäisellä Puolalanpuistossa, tuloksena laskin aamuyöllä hyttysenpistokset, jaloissani niitä oli 57.

Purskahdin itkuun nähtyäni HP7.2 toisen trailerin ensimmäiset kuusitoista sekuntia, kun Lily sanoo Harry be safe, be strong. Olen aika varma, että vuodan suuria märkiä vesiputouksia ensi-illassa ja ajatus naurattaa, sillä aion pukeutua Voldemortiksi.

Mummilassa voi valita suuresta muumimukikokoelmasta mukin mielialan mukaan ja se on kivointa. Nyt voisin valita tuon muumipapan, joka loikoilee nurmella nojaten koivuun.

happy 4th of july

2011-07-04T12:35:00.000+03:00

Tänään puen Old Navy- paitani ja tähtikorvakorut, muistelen sitä miten tasan vuosi sitten menin piknikille tyttöjen kanssa Pennsylvaniassa, katselin ilotulitteita ja söimme keksejä, joiden välissä oli sulatettuja vaahtokarkkeja. Illalla ei tällä kertaa ole luvassa ilotulituksia, vaan Finnkino, jossa näytetään ensimmäinen Potter.

Vietimme viikonloppuna purun kanssa 2,5-iltaa Ruissalon pelloilla ja keltaisella sohvalla löhöten. Tilasin uuden Canonin koska sisko tahtoo ostaa edellisen. Elämä tuntuu epätodelliselta, täällä on ukkostanut paljon.

What's comin' will come, an' we'll meet it when it does - Hagrid

2011-07-01T13:10:00.000+03:00

Olen ottanut lopputilejä töistä sitä tahtia, että mietin menikö sosiaalinen elämä vahingossa siinä sivussa. Aamulla luen kirjoja, päivällä luen kirjoja ja hetkinen, illalla luen kirjoja. Välillä työt tuppaavat häiritsemään hyvää lukuputkea.

Potterit ovat viidennessä, uusi tuttavuus on Kuin surmaisi satakielen jota en yksinkertaisesti malttanut laskea käsistäni aloitettuani. Löysin kirpputorilta kahdella eurolla vanhan ystävän nimeltä Mustesydän ja otin hänet mukaani. Lisäksi jokakesäinen Runotyttö-sarja on jälleen luettu. Muumeja menee aina välillä siinä sivussa, samoin kuin perinteinen Bambi. Potterien jälkeen taidan lukaista TSH:t.

Pienenä vietin kaikki kesät kirjoissa kiinni, maman täytyi käytännössä heittää minut pihalle kirjojeni kanssa jotta olisin ulkona muulloinkin kuin kirjastoreissujen ajan. Muistan linnoittautuneeni mökillä pieneen vajaan, jotta saisin rauhassa lukea tiiliskiven painoisen kertomuksen kolmesta muskettisoturista. Ala-asteella en tehnyt kesälomalla mitään kavereiden kanssa, lueskelin vain aivan käsittämättömän onnellisena niin Neiti Etsivää kuin lohikäärmefantasiaakin.

Kohta täytyy taas repiä itsensä irti Pimennon lehmän hirmuvallasta jotta ehtisi ajoissa hoitamaan lapsia. Toivottavasti joku tulisi kirja kädessä sanomaan lue tää.

juhannusjuttuja

2011-06-26T17:35:00.000+03:00

Saunassa, juosta äkkiä höyryten laiturille ja hypätä mereen. Kuulas, kirkas, sininen sää, koivunoksia tuulessa, terassilla kokista ja kaljaa joita voi mennä juomaan kun huvittaa. Grillata hiukset märkinä makkaraa ja possua.

Istua portailla ja katsella miten pojat saavat grillin syttymään, ympärillä on paljon auringonläikkiä eikä mikään yksinkertaisesti häiritse.

2011-06-22T13:20:00.001+03:00

toisinaan kaikki tuntuu tavallistakin vaikeammalta

mutta sellaisistakin hetkistä selviää

onhan

yöllä ajeleminen parhaustytön kanssa-

moottoritie joka laajenee ja oransseja valoja ohi liian nopeasti

radiosta vuoroin kaija koo ja klf, jutustelua, ikkuna auki

(enkä muista milloin olisin viimeksi ollut niin kokonaisvaltaisen onnellinen)

näkkileipiä maksamakkaralla ja joku jonka kanssa syödä niitä

kahdeksan elokuvalippua lompakossa ja jokaisessa lukee harry potter

jäätelöä pakastimessa

yo loput plaplapla

2011-06-14T23:48:00.001+03:00

Olen ollut kyllästynyt, joten tungin muutamat yokuvat tähän ja se siitä. Ainoat asiat mitkä saavat innostumaan tällä hetkellä: viikonlopun kauanodotetut tärkeät tuparit ja se, että Finnkino järjestää Harry Potter- viikon.

Näin viimeyönä unta, jossa Finn Hudson oli ihastunut minuun, vaikken osannutkaan tanssia Gleen koekarsinnassa. Öh.

Luen parhaillaan Montgomeryn Pientä Runotyttöä ja mietin minne Emilia minun sisälläni on kadonnut. Yritän siis metsästää häntä, saatan unohtua tekemään sitä.

yo 1

2011-06-07T11:16:00.000+03:00

Mekko sai minut ja mummin melkein hermoromahduksen partaalle, onneksi sen ompelu kuitenkin onnistui (joku kolme päivää ennen ylppäreitä...) ja se kipusi tämänhetkiseksi lempimekokseni. Kampaaja kysyi saanko leikata kuolleet hiukset pois ja äkkiä tukka oli melkein kymmenen senttiä lyhyempi. Ohhoh.

Sain ilmaiset Hesarit vuodeksi, mitä ihmettelin suuresti (hä mitäs helvettiä se palkinto oli? olivat tarkat sanani äidinkielenopettajallemme). Mutta itse tilaisuus oli kiva, odotin jo innoissani loppuvaiheessa herkkujen syömistä. Opettajat olivat maailman söpöimpiä kun tulivat juttelemaan ja kehumaan ulkonäköä/mekkoa ja lähtivät hihitellen ja iloisina toisten luo. Virnuilin paljon enkä tuntenut haikeutta, onnea vain.

Näitä kuvia on valehtelematta varmaan tuhat, joten ripottelen osia niistä tänne pikkuhiljaa.

(tässä tajusin, että hitto vie lukio oikeesti loppui)

en tiedä

2011-05-28T16:28:00.002+03:00

Pian ovat pääsykokeet ohi, silloin pystyn keskittymään työhön ja sen pohtimiseen, mitä haluan tehdä isona.

Ala-asteen ystäväkirjoihin kirjoitin ainakin en tiedä ja isompi.

(Pienenä tahdoin kasvaa pituutta, en pitänyt siitä kun olin niin lyhyt. Vaikka oli siinä puolensakin, kuten ruokajonossa mennessämme pituusjärjestykseen, silloin sain ensimmäisenä ruokaa. Tai kuten se, että pojat saattoivat ottaa lippikseni ja heilutella sitä pääni yläpuolella ilman, että sain sitä vaikka kuinka hypin ja huidoin ja esitin suuttunutta.)

Se, mitä haluan tehdä hahmottuu kuitenkin koko ajan. Kokemukset muovaavat sitä, vedän mielessäni yli ammatteja joita en ainakaan haluaisi tehdä ja uskallan ajatella sellaisia aloja joita en ennen olisi todellakaan miettinyt.

Ala-asteen luokkakokouksen päivämäärä sopiessamme, muistan miettineeni, miten olisin silloin jo niin aikuinen. Että silloin minä olen varmaan naimisissa, minulla on mies ja työpaikka ja keltainen omakotitalo ja monia lapsia ja kultainennoutaja. Että silloin minä olen iso.

Luokkakokoukseemme on vajaa neljä vuotta aikaa.

Jos joku nyt antaisi ystäväkirjansa täytettäväkseni, kirjoittaisin kohtaan "mikä sinusta tulee isona" en tiedä,

mutta otan siitä selvää.

laatikosta tupsahti söpöyksiä

2011-05-25T20:54:00.000+03:00

Tänään posteljooni pimpotti ovikelloa ja toi pahvilaatikon minulle. Modcloth on ihanuutta.

1. Share some love headphone. Ehkä söpöin juttu mitä olen vähään aikaan ostanut, en malta odottaa että pääsen testaamaan tätä!

2. Pikku sitruuna, josta tulee pussukka vaikka hedelmille kauppareissulla.

3. Tähtimekko. Tarvitseeko sanoa enempää?

4. Maailman ihanimmat polvisukat.

Yksinkertaisesti siis: materialismionnea.

guess i'm gonna be OK

2011-05-20T23:29:00.000+03:00

Sanoin viime entryssä etten taida osata fiilistellä maailmanmestaruutta.

Huijasin.

Käytiin tänään Jeminan kanssa juhlimassa poikia ja Poikaa jokirannassa Kapteeni Koivun Kansanjuhlassa. Matkalla tapahtumapaikalle muutaman metrin päästä meistä ajaa ohi avoauto, ja kappas eikös siellä juuri komeilekin sinipaitaisia komeita miehiä ja komea pokaali?

Keplottelimme itsemme lopulta eturiviin. Yhtä vaille ne kaikki ne parhaimmat laulut tulivat: mää oon kännissä missä sää oot, me ollaan sankareita kaikki kun oikein silmiin katsotaan, ihanaa leijonat ihanaa, hunajata hunajata hunajata mulle, we are the champions my friends (ja laulaa tämän jälkeen no time for sweden, ehhheh), vähän jäissä pienissä häissä, we will we will rock you, poika on tullut kotiin. Eli muutamalla sanalla: nyt huudetaan.

Rakastan tuollaista väkijoukkohuumaa ja yhdessä laulamista, se saa niin hyvälle mielelle ja vapauttaa. Koomisinta olivat ne tytöt meidän edessä, jotka huusivat lähes koko ajan leijonien ollessa lavalla "paidat pois".

Ressu. Oli muuten niin maailman ihanin ja energisin, aloittaa nyt Raising my family- kipaleella ja lopettaa Kemiaa:n. Hyppiä eturivissä ja huutaa niin lujaa kuin kurkusta lähtee siinä täytyy olla rakkautta, siinä täytyy olla unelmii.
Ressun lähtiessä lavalta vieressämme olevat tytöt alkoivat laulaa hei älä mee tai sä viet multa kaiken, nauratti.

Tein eturivissä Ylen miehelle, joka kuvasi meitä "Live Long and Prosper"- tervehdyksen ja hän naurahti.

Tämän kaiken kruunasi

a) Jeminan seura

b) herkulliset metrilakut

ja c) se, että pääsin koskettamaan Poikaa.

Ai että, kyllä nyt kelpaa.

(ja nyt en enää hehkuta jääkiekosta, huhhuh mikä kilolakumetripostaus)

päässäni soi jatkuvasti poika on tullut kotiin

2011-05-18T00:42:00.000+03:00

Viime päivät ovat sisältäneet työtä ja lätkää. Aloitin työni Hesellä ja onnistuin ensimmäisenä työminuuttinani käynnistämään varashälyttimen, joka ulvoi lujaa monta minuuttia. Erittäin lupaavaa.

Voisin tietenkin fiilistellä upeaa maailmanmestaruutta, mutten taida löytää sopivia sanoja, joten sanon kaksi sanaa: mieletöntä, kiitos.

Näin unta, jossa suutelin Charles Ingallsia ja seikkailin saaressa, jossa erään miehen mukaan "huomista on ihanaa ajatella muttei eilistä muistella", kadotin Carrien ja Lauran metsään ja ymmärsin, etten muistaisi huomenna heitä ellen tänään tekisi jotain. Siellä saarella jättikokoisella piikikäskaulaisella kuolemattomalla kirahvilla oli polku metaitseensä. Näin muutamina esimerkkeinä.

Kertoo jotain unieni tasosta.

(täysin luonnollinen tilanne: kritisointia mauttomille euroviisukappaleille)

Euroviisujen kotikatsomossa oli hauskaa, vaikka pisteidenlaskennassa saikin jännittää sitä että ei kai vain Ruotsi voita. Laskimme odotellessamme yhteen esimerkiksi esiintyjien säärien ja tissien määrän. Sääret voittivat, vaikka kisa oli tiukka.

aurinkoa ja leijonapoikia näin epäonnenpäivänä

2011-05-13T22:38:00.006+03:00

Eräänä iltana istuessani pienellä puusillalla ipodissa soi älä enää itke mies, illassa on lupaus kesästä enkä itkenyt koska lupaukset yleensä pidetään.

Illoissa on tosiaan lupauksia kesästä. Ötököitä ja siitepölyä, punaisia silmiä ja aivastelua. Vihreää ja mustarastaita televisioantennien päällä laulamassa. Paljaita sääriä ja lyhyitä mekkoja. Tarkenee ilman takkia ja sukkahousut hiostavat. Pikkusiskolla naama täynnä pisamia ja minulla ei yhtäkään koska lymyän töissä sisällä joka päivä.

Yo-juhliin aikaa alle kuukausi, pitäisiköhän jo mennä pikkuhiljaa ostamaan mekkokangas ja suunnitella malli? Pitäisiköhän pian lukea taas pääsykoekirjoja tai siivota huone tai lähettää yo-kutsut?

Ja aina vakuutan itselleni: huomenna.

(oikeasti katson huomenna Euroviisuja tyttöjen kanssa arvioiden kipaleita)

Mutta nyt Suomen matsin kolmas erä alkaa. Toivottavasti päästäisiin finaaliin Ruotsin kanssa, se se vasta olisi hienoa. Yhtä hienoa kuin Granlundin maali, siis ei voi sanoa kuin jumalauta miten upea.

// ja pakkohan mun on vielä tulla päivittämään pelin jälkeen. Kisastudio Jeminan kanssa tekstiviestien välityksellä oli mahtavaa, kuten Suomen pelikin. Itketti kyllä lopussa. Sunnuntaina sitten Ruotsi vastassa! Ihanaa leijonat.

Jokirannassa oli kolmen hengen katusoittajaryhmä, joka soitti puhallinsoittimilla As time goes by, aurinko otti sillä tavalla kirkkaasti silmiin ja ihmiset joivat hymyillen Blankon terassilla kahvejaan.

melomaani = innokas musiikin kuuntelija

2011-05-03T19:06:00.000+03:00

Toisinaan on sellaisia päiviä kun sataa vettä, tuuli tuntuu villapaidankin läpi pistävänä eikä jaksaisi hymyillä asiakkaille yhtään. Sellaisina päivinä pääsykokeisiin lukeminen ja huoneen siivoaminen jää haaveeksi ja illalla kiukuttelee itselleen kun ei saanut mitään järkevää aikaan tänään.

Toisinaan on sellaisia päiviä kun näkee ihanuuksia, unohtaa hetkeksi kaiken ikävän, antaa vain olla ja mennä. Sellaisen jälkeen jaksaa siivota huoneen, lukea montakymmentä sivua pääsykoekirjaa ja hymyillä jopa rasittavimmillekin asiakkaille.

it's like a waterfall, it's an illusion

2011-04-28T13:14:00.001+03:00

Hetki: nainen tilaa vanhanajan vaniljaa vähän vanhanaikainen tää mun eukkokin on, mies sanoo, nainen nauraa ja tönäisee miestä hellästi, mies ottaa naista kiinni vyötäröltä ja he poistuvat. Melkein itketti.

Kävin eilen katsomassa Sucker Punchin. Valintakriteerit: seksikkäitä naisia nahkapuvuissa ja verkkosukkahousuissa sekä räiskintää. Sitä se olikin, eikä oikeastaan sitten muuta. Juuri sopiva elokuva tällaiseen mielentilaan.

Vappu, ja minä odotan vuoden ensimmäistä piknikkiä ja huoletonta oleilua kavereiden kanssa.

Päivittämisen ideana oli lähinnä löytö, joka herätti minussa kutkutusta, jännitystä ja pelkoa.

people make you nervous

2011-04-23T00:41:00.004+03:00

Eilen oli mukavaa, sosiaalinen elämäni heräsi hetkeksi horroksestaan. Leivoimme sämpylöitä Annin, Joonaksen ja Eliksen kanssa ja kun ne olivat lopulta valmiita, pyysimme kaikki keittiöön soittaaksemme Maamme-laulun ja pitääksemme ylevän puheen. Sämpylöistä tuli hyviä ja loppuiltakin oli antoisa.

(kuvassa täysin luonnollinen tilanne, jossa ihmiset ovat kokoontuneet pelonsekaisin tuntein odottamaan sämpylöiden valmistumista)

Työt alkavat sujua. 90-vuotias mies jäi kanssani juttelemaan tiskille sodasta, kahvista ja alkoholista, hänen esimiehensä sodan aikaan oli Rytin poika. Hurjaa. Tällaisten juttelujen lisäksi työpäiviä piristää satunnaiset tutut hymyilevät naamat, jotka tulevat moikkaamaan. Sain jopa eräältä moikkaajalta pusun ja suklaapatukan, kyllä niillä eväillä kelpasi!

Uusin mummin tekemä mekko oli tänään ensimmäistä kertaa käytössä, se tuntui ihanan keväiseltä. Mulla oli oikeasti jotain suhteellisen järkevää sanottavaa aloittaessani kirjoittamaan, mutta eksyin lukemaan Fingerporia. Tyypillistä.

ja sitten olen vapaa

2011-04-18T22:13:00.000+03:00

En jaksa tätä netin persuhysteriaa. Huomenna taas sininen pingviiniessu päälle ja tiskin taakse. Katselen paljon Gleetä. Viikonloppuna olin Klubilla töissä aamuyöllä, siellä sai jutella monenlaisten ihmisten kanssa. Humalatila avaa ihmisten kielikantoja hämmästyttävästi.
Ensimmäistä kertaa (ja vielä yöllä) Turun mäkissä, ensimmäistä kertaa äänestämässä, ensimmäistä kertaa myin jäätelöä, ensimmäistä kertaa minut hurmattiin baarissa.

Pikkuveli osoitti kuvaa Saturnuksesta ja kysyi onko tuo meidän planeettamme. "Mitä jos avaruuteen menee kiviä?", kerroin että siellä on jo tosi paljon kiviä ja hän huolestui. "Mitä jos joku niistä osuu meihin ja sit kaikki on ihan PAMMMMMM?"

(koska viime entryssä ei tullut lainkaan paitoja, niin ta-daa korvaan sen pistämällä nyt kaksi kuvaa! tässä siis loput painamistani paidoista)

Pieni poika tarjosi ruusua minulle ja pupulle kävelyreissulla, silmieni tilalle tulivat takuulla pienet sydämet. "Kyllä te nyt vaan tarviitte tämmösen!"

Minulla oli paljon asioita mitä piti sanoa, nyt en muista paljoakaan. Tein sen typeryyden, että lösähdin hetkeksi sängylle hieman yli seitsemän ajatuksena mä vähän vaan torkun. Heräsin puhelimen ääneen puoli kymmeneltä. En koskaan opi. Tokkurainen olo, tokkuraisia kirjaimia.

hymyn saapumista kasvoilleni ei voi estää

2011-04-12T17:38:00.002+03:00

Ostin eilen kesäkenkiä. Kaksi paria. Olivat yhteensä viisi euroa. Pitäydyn lukusuunnitelmassa ja katson välillä Pientä Taloa Preerialla.

Huomenaamulla ranskalaiset ovat jo lähteneet. Piipahdin tänään kesätyöpaikassani, vaikuttaa sellaiselta paikalta jossa viihtyy. Pitänee tosin ostaa toppatakki jotta selviäisin siellä kevään yli. Suu loksahti auki katsellessani yhtä laaria. Tiesittekö, että on olemassa popcorn-jäätelöä? Popcorn!

Lopuksi jotain, joka takuulla piristää päivän. Miten ihana.

(tulipas hutturuinen entry... se ja sama, menköön)

Nangijalasta

2011-04-08T22:42:00.002+03:00

Odottelin torilla bussia, ympärilläni platinablondeja ja humalaista kiherrystä kuin muuttolintujen paluulaulua, suhisevia siideripulloja, perjantai-ilta, gotta get down on friday ja niin edelleen. Ainoana ajatuksenani kotona odottava, juuri eilen ostettu, Veljeni Leijonamieli ja oma sänky.

Tylsää, aikuista, mälsää, mutta minusta oikein mukavaa.

Se pääsee oikealle paikalleen kirjahyllyssäni Ronja Ryövärintyttären ja Eemelin metkujen väliin. Veljeni Leijonamieli on vain ihana (no mikäpä Lindgrenin teos ei mielestäni olisi).
Muistan, miten mama luki sitä minulle kun olin pieni ja miten silloin pelkäsin hirmuista Katlaa. Ja ihailin pientä Korppua, joka ei suostunut olemaan rikkahippunen, vaan uskaltautui vaaroihin.

Nyt, lukiessani sitä monen vuoden jälkeen, pelkään yhä hirmuista Katlaa ja ihailen pientä Korppua. Mikään ei ole muuttunut ja jonain sateisena päivänä tuolla jossain tulevaisuudessa olen käpertynyt nojatuoliin ja luen omalle lapselleni Joonatan ja Kaarle Leijonamielestä.

Ja tunsin siinä sillalla maatessani, että olin terve ja iloinen pikkuvarpaitani myöten, miksi minun muka olisi pitänyt niin kaunis olla? Jalat ja kädet ja kaikki paikat tuntuivat niin onnellisilta, että niitä ihan nauratti.

Olen innostunut paitojen painamisesta pitkän tauon jälkeen, viikon sisällä olen painanut kolme paitaa: kaksi minulle ja yhden pupulle. Pupun paidasta tuli kyllä hieno. Hassu oli aivan innoissaan selittämässä, miten hienosti tuossa kuvassa näkyy paljon sydämen tärkeitä osia ja pohti saisiko tuon paidan ottaa tenttiin mukaan. Voi että noita lääkisläisiä.

// juuri kun olen hehkuttanut miten aikuismaisen vastuullisen rauhallista perjantai-iltaa/yötä aion viettää, saan tekstiviestin jossa lukee, että minua tullaan hakemaan kohta seikkailemaan. tää on niin tätä.

olen unohtanut kaiken, mikä koskaan satutti minua

2011-04-06T23:06:00.000+03:00

Huomenna on kuvislukiodiplomien avajaiset Ullakkogalleriassa, yliopistohaku@oph.fi lähetti minulle sähköpostin, jossa luki hakulomakkeesi on vastaanotettu.

Meillä asustaa viikon verran kaksi ranskalaista: Jeremy ja Susie. Heidän englantinsa on lumoavaa, etenkin se tapa, miten he sanovat kirjaimen r.

Yritän opetella verokortin täyttämistä netissä ja nutturan tekemistä kahdella pinnillä. (loput kun olen hukannut, minne ihmeeseen ne oikein katoavat?)

Kirjoitan kirjastossa tuntikausia mustaan pääsykoevihkoon, olen tehnyt lukusuunnitelman ja nyt tuntuu siltä, että sujuu. Asiat soljuu eteenpäin. Maassa on vielä hieman liikaa lunta, mutta kyllä siitä selviää. Soljuu vain.

Istuin päivän lopussa väsyneenä bussissa ja Regina lauloi iltaan mennessä painun kasaan, muutun pienemmäksi, niin raskaaksi on käynyt taakka harteillani enkä tiennyt millaisen ilmeen ottaisin. On vaikea sanoa mistään mitään, asioita lähinnä tehdään eikä ajatella enempää.

(kuvat epämääräisiä, mielialoja, tai suorastaan haluja)

lauantai-iltana ajattelen, hah aprillia! tms, emt

2011-04-02T00:38:00.003+03:00

Päässäni on soinut koko päivän Regina Spektor. Ei huono asia.

Huonoa ei ollut myöskään Black Swan (vau, mikä aasinsilta), vaikkakin pidin silmät kiinni aika useassa kohdassa. Tai suljin ne jo etukäteen. Tai kurkistelin sieltä raosta. Puristin pupuparan käden varmasti ihan tunnottomaksi. Pelotti kyllä hieman sen jälkeen, mutta elokuvana aivan uskomaton. Ja roolisuoritukset, juku! En ole ollut pitkään aikaan niin hiljainen lähtiessäni elokuvateatterista.

Nukuin kotona päiväunet enkä jaksanut sitoa nutturaa tiukasti. Bussissa punastuin kun tuntematon poika, jolla oli kitaralaukku olkapäällään ja ruskea takki, katsoi suoraan minua silmiin, hymyili ja vilkuili kohti useasti myöhemminkin. Töissä lohikäärmehippaa ja Basil Hiiren leikkimistä, juurikin sellaista mitä tarvitsen.

On päiviä jolloin mietin tulevaisuutta, ulkomaita, Turkua, pääsykokeita, katkelmia runoista, sitä miten minua katsottiin tänään aamulla silmiin ja tunsin suuria tunteita. Enimmäkseen yritän olla ajattelematta, lukea paljon romaaneja ja pääsykoekirjoja, käydä töissä ja kävelyillä.

Huhtikuu on kuukausista julmin sanoi Eliotkin, ja minä aion sietää kaikkea julmuutta.

(laiskotti taas. otan-itse-kuvia-paidastani- otokset saavat kohta riittää, huoh)

päivän opetus: kesäpaikat ovat kesäpaikkoja

2011-03-28T22:23:00.002+03:00

Kävin sunnuntaina nuorten vaalipaneelissa kirjastossa ja se oli niin hurjan mielenkiintoista etten olisi tahtonut lähteä sieltä kahden tunnin jälkeen pois. RKP herätti todella mielenkiintoni, ehdottomasti positiivisella tavalla.

Paneelin jälkeen piti lähteä Jeminan ja Emilin kanssa kaakaon, pullan ja mehun ääreen juttelemaan lisää politiikasta. Ehkä myös ihan hitusen Gleestä ja Jeminan uudesta koukutussarjasta Pretty Little Liars, joka kuulosti lähinnä tosi pelottavalta.

(vasemmistoliitto yllätti positiivisesti, sitäpaitsi heillä oli hienoja tarroja)

Luin viime yönä Anja Snellmanin Rakkauden maanosa- opuksen. Jonka jälkeen itkin puolitoista tuntia hysteerisenä. Takakansi sanoo näin:

Jokaisella rakastuneella parilla on Aasiansa, ja jokaisella rakkauden vaiheella on oma maanosansa. Oona ja Alex käyvät niissä jokaisessa. Pienessä Grönlannissakin ennen pudottautumista suurelle ja loputtomalle Antarktikselle.
Jo suhteen alussa Oona ajattelee, että maanosia pitäisi olla enemmän. Myös Issaarian, Ormakin ja Umarlian pitäisi olla olemassa, että rakkaudet kestäisivät vähän kauemmin.

Oikeasti, mikä kirja! Kipusi yhdeksi suosikiksi. En voi muuta kuin suositella.

(postista tuli tänään jotain, mitä olen jo kauan kaivannut. mutta siitä lisää myöhemmin. khi)

kilometrittäin asiaa

2011-03-26T20:21:00.001+02:00

Aurinko. Tuli heti esiin kun yo-kirjoitukset päättyivät. Menivät miten menivät, pettymys sysätään syrjään ja hymyillään, muistetaan etteivät ne ole kaikki kaikessa eivätkä ne määritä kenenkään ihmisarvoa. Tai kuten minulle sanottiin tänään: jos nyt mietit, niin mitä muistat lukiosta? muistatko ne hyvät kouluarvosanat, vai ne kerrat kun ollaan kesäpäivänä puistossa ja syödään aino-jäätelöä?

Näin tänään muutamaa parhautta, ensimmäinen herätti minut puhelinsoitollaan ja kömmin kiiruusti pois unista, joissa taistelin Rakettiryhmän kanssa pahisliigaa vastaan ja joissa agentteja tuli maan läpi koska niiden käsiin oli ripoteltu jauhoa. Kivojen näkeminen tekee aina hyvää kun on homehtunut omassa huoneessaan liian kauan.

Päivällä pupu soitti ja kysyi lähdenkö kävelylle. Sain pitää kädestä, hyppiä iloisena ja leikkiä aurinkoa itsekin. Varasimme tiistaiksi liput Black Swaniin, saa nähdä ahdistaako se.

Katsoimme pikkusiskon kanssa erään lempidisney-leffani. Tosin siskoa alkoi ärsyttämään kun puhuin suurimman osan repliikeistä, lauloin lauluissa mukana ja kommentoin ei se oikeasti noin ole, oikeasti pläpläpläpätemistäplä.

Käväisin kirjastossa ja päätin lainata muutaman opuksen jottei pääsykokeisiin lukeminen yllättäisi ihan heti. Sehän on sallittua, eikö niin?

Anna-Leena Härkösen runokokoelman välistä löytyi lappu, joka sai hymyn kasvoille.

ylihuomenna tämä on jo ohi

2011-03-21T11:40:00.000+02:00

Olen koko viikonlopun vain laskenut laskenut laskenut, turhautunut, onnistunut, riemuinnut, kiroillut, heittänyt kyniä, hokenut oon niin paras, kehittynyt, ärsyyntynyt ja oppinut (kiitos superkärsivälliselle yksityisopettajalleni, olet korvaamaton).

Ainahan sanat ovat houkutelleet minua luokseen. Mutta nyt luvut ja numerot tekevät samaa, laulavat kutsuvia seireenejä, noita petollisia ja kauniita lauluja. Hurmioituneena minä seuraan enkä välitä tunkea pumpulia korviini.

Epäyhtälöryhmät kutsuvat minua luokseen. Nyt.

ei lisättävää

2011-03-18T20:51:00.000+02:00

Varsin lyhyt ja ytimekäs päivitys tällä kertaa. Vetyhappo = vettä.

Lisää jutusta täältä.

oi mikä torstai

2011-03-17T21:42:00.002+02:00

Valkoisissa kukkasaappaissa työhaastatteluun ja myöhemmin postiin hakemaan uutta objektiivia, kävelin silmät kiinni liukasta lätäkkötietä ja liikuttelin huuliani hyväntuulisten kappaleiden mukana. Hetken mielijohteesta pyysin mamaa leikkaamaan minulle otsatukan.

Monta tuntia matematiikkaa hymyssäsuin, viikonloppuna vielä niin paljon lisää.

(äh mikä pilkkuvirhe, ärsyttää)

Alle viikko ja kaikki ylppäristressi on ohi. Sitten menen mummilaan tekemään vaatteita mummin kanssa. Sitten selailen pääsykoekirjoja, mutten aloita heti pänttäämistä. Sitten ajelen iltaisin autolla ympäri Turkua. Sitten valokuvaan paljon. Sitten siivoan huoneeni, tällä kertaa kunnolla eikä vain "no järjestelin ne vaatteet lattialta pyykkipinoihin"- tyyliin. Sitten menen käymään pitkästä aikaa kirpputorilla, kenties jonkun kivan kanssa. Sitten olen ihanan ihanan Jennan kanssa, koska hän tulee Turkuun. Sitten luen romaanin, ajatella, että olisi aikaa lukea ihan-muuten-vaan romaani.

Pistää hymyilemään ajatuskin.

äh

2011-03-16T19:24:00.000+02:00

Tiedättekö sen Frendien jakson, jossa Phoeben palohälytin alkaa soimaan keskellä yötä? Sama tapahtui viime yönä minulle.

En meinannut millään saada unta riippumatta siitä, kuinka monta kertaa vaihdoin asentoa. Kun lopulta nukahdin, olin kerrostalon asunnossa joka muistutti hämmästyttävän paljon isovanhempieni asuntoa. Ulkona oli lumimyrsky, katsoin ulos ikkunasta ja siellä se oli, lapsuuteni kammotus, Muumien mörkö pihalla katsoen minua suoraan silmiin. Käperryin pieneksi kasaksi ikkunan alle ja toivoin, ettei se huomaisi minua. Huomasi. Olin yhtäkkiä ulkona lumimyrskyssä, mörkö jahtasi minua hitaasti enkä jaksanut juosta korkeassa kinoksessa erityisen lujaa. Heräsin. En saanut unta. Nukahdin. Heräsin. Nukahdin. Heräsin. Nukahdin.

Sitten se kuului, yksi pieni piippaus. Säikähdin, mutta ajattelin kuvitelleeni sen. Piippaus. Ajattelin jälleen kuvittelevani. Piippaus. Mietin, josko se on meidän varashälytin. Paniikki, ehkä täällä on joku! Piippaus. Katson, mitä kello on. 05:02. Piippaus. Käperryn peiton alle pieneksi ja toivon, että ääni menisi pois. Piippaus. Tämä jatkuu kauan tällaisena. Lopulta rohkaistun ja nousen sängystä, hiljaa ja varovasti. Kuulostelen. Piippaus. Katson katossani olevaa pientä valkoista möhkälettä epäuskoisena. Piippaus. Ärtyneenä irrotan palohälyttimen ja yritän sammuttaa sitä. Piippaus. Äh. Piippaus. Ei vieläkään. Piippaus. Miksei? Yritän ottaa pariston pois. Piippaus. Paristo ei lähde irti. Piippaus. Hakkaan kädellä palohälytintä saadakseni pariston ulos. ULVONTAA. Lopetan, ulvonta lakkaa. Seison hetken ajan toimettomana palohälytin kädessäni ja mieleni tekisi itkeä, kaipaisin vain unta. Piippaus. Kävelen pyykkihuoneeseen, piilotan piipittäjän ison vaatekasan alle ja palaan takaisin sänkyyn. Piippaus kuuluu vieläkin, vaimeana. Sellaisena, ettei siihen herää, muttei kykene nukahtamaan. Kieriskelen sängyssäni turhautuneena.

Herätyskello soi, aika lähteä historian ylioppilaskirjoituksiin.

(yli sata sanaa taistelusta palohälyttimen kanssa, tämä on jo jotakin)

supermassivepanic

2011-03-15T18:55:00.000+02:00

Esseekoe ohi, huomenna historia. Tilasin uuden objektiivin kevään kunniaksi.

Toivoisin, että olisin huomenaamulla koepaperin luettuani:

(....ai miten niin siskoni näyttää minulta...)

Todellisuus on kuitenkin varmaan:

2011-03-13T21:34:00.001+02:00

[X] katso Tora! Tora! Tora!
[X] lue maailmansodat jälleen kerran

[X] värjää tukka sillä värillä, joka muistuttaa luonnollista sävyä

[X] valmistaudu huomiseen esseekokeeseen henkisesti

[X] osta herkkueväitä (riisikakkuja, suklaata, mandariineja)

[ ] älä ajattele, että ylihuomisen huomenna on historian koe

i have just met you and i love you

2011-03-11T22:31:00.001+02:00

Housu-, huivi- ja mekkokankaat viidellätoista eurolla, itkin lukiessani uutisjuttuja Japanista.

Lähdin yksin Logomoon kuuntelemaan Matteus-passiota koska pupun kuoro lauloi siellä, se oli hieno. Töissä lapset hurmasivat minut jälleen, en olisi tahtonut lähteä töistä pois.

Sisälläni pakahdutti kaikki rakkaus kävellessäni kotiin, näin tuttuja tähtikuvioita, kuuntelin sellaista rakkausmusiikkia joka sai minut hyppelehtimään räntälätäköihin valkoisissa kukkasaappaissani sekä heiluttamaan käsiäni rumpusoolojen tahdissa. Hymyilin leveää hymyä.

kukaan ei koskaan ollut kuten sinä

2011-03-06T19:12:00.001+02:00

Sain lukemiselle tänään pienen tauon lyhyellä vierailulla mummilaan, söin vaniljajäätelöä ja lukiessani kellastuneita Aku Ankkoja mietin, miten ihanaa on kun yhdet sukkahousut riittävät.

Kutsu työhaastatteluun ja jännitys, kammottavia unia joista herään aivan sekaisin, nenässä mustelman merkkejä. Ei niillä väliä koska aurinko.

Nyt voi käyttää uusia, kauan kaivattuja kenkiä, jotka ovat juuri sen verran liian isot, että niihin mahtuu villasukat.

like a morning sun

2011-03-04T14:16:00.000+02:00

Nukun yöt huonosti, aamulla en muistanut miten pysähdytään ja kävelin kovaa vauhtia päin seinää. Musta kissa katsoi silmiini, sen katse tuntui näkevän kaikkien ajatuksieni läpi.

kun sunnuntaina Soko lauloi but not every heart belongs to any other, you and i, you and i are meant to be, poika katsoi minua hymyillen ja iski silmää. Silloin onnentunne kutkutti koko kehoa.

Tänään töissä pieni tyttö imitoi minulle dinosaurusta ja kertoi miten kannattaa piiloutua jos Tyrannosaurus Rex tulee yhtäkkiä huoneeseen. Hän kysyi onko minulla lapsia, hymyilin ja vastasin ettei kyllä ole.

Joko olen nukkunut pidemmät talviunet kuin uskoinkaan, tai sitten maaliskuu todella toi kevään mukanaan. Tuntuu siltä, että selviän kyllä tämän kuun loppuun.

Olen häilyväinen tämän kuun, luen. Luen. Hieman laskeskelen. Yritän sisäistää ja muistaa asioita satojen vuosien takaa. Tähän aikaan ensi kuussa ylioppilaskirjoitukset ovat jo ohi, käsittämätöntä.

miau

2011-02-28T19:45:00.000+02:00

Etsi sellaiset kuvat jokaiseen kohtaan, jotka jollain tapaa liittyvät omaan itseesi ja kuvaavat näitä aiheita elämässäsi.

1. Rakkaus

2. Luonto

3. Vapaus

4. Aika

5. Haaveet

6. Kauneus

7. Tämänhetkinen elämäntilanteesi

8. Suhteesi elämään

TJ NOLLA NYT ON HYVÄ OLLA

2011-02-19T22:09:00.000+02:00

Penkkarit oli ja meni ja oli h-a-u-s-k-a-a. Ihanan vapauttavaa huutaa kurkku tyhjäksi, terveisiä kaikille niille klassikkolaisille, jotka olivat siinä meidän takana olevassa rekassa, teille oli hauskaa huutaa ELIITTILUKIO. Kiitos kaikille katselijoille, jotka vilkutitte tai kyselitte kuulumisiamme, sekä niille autoilijoille, jotka tööttäsivät ohimennessään. Hymyilyttivät! Teemamme oli siis lelulaatikko.

Ja minä olin Keksimonsteri, omnomnom.

Hauskaa on se, että kun muut kaverini pyörivät ympäripäissään joko abiristeilyllä tai wanhojenristeilyllä, minä heitin pallomeren palloja pikkuveljen päälle ja leikin vakoojaa käytävillä.

Pappa täytti vuosia (emmyö muista paljonko myö täytän muttei sillä kait nii väliä, pappa sanoi) ja lähdimme pienellä sukulaisporukalla juhlistamaan sitä laivalle.

Puhuin takeltelevaa ruotsia eräälle pikkupojalle, opetin pikkuveljen pelaamaan korttia ja Pokemon-peliä, nauroin paljon ja mietin sitä pientä poikaa, joka perjantaina töissä sanoi kaksi pehmolelua käsissään tämä on mun tyttöystävä ja tämä on mun poikaystävä ja me mennään kaikki yhdessä naimisiin. Hän lisäksi väitti, ettei tyttölohikäärmeitä ole olemassa. Liian monta pieni/pikku-sanaa.

Tämän (teinipeili <3<333231)kuvan hymyn haluaisin tartuttaa eräälle toiselle J.L:lle, sille, joka oli pupun ja minun kanssa istumassa perjantai-iltaa Bossaliinassa ja joka on aivan uskomattoman ihana tyttö. Muistakin se söpöläisyys!

hyvä mieli

2011-02-14T13:08:00.000+02:00

Tänään tummaihoinen, keski-ikäinen mies tuli luokseni valkoisen rakennuksen sisällä kädessään paperi, jossa luki hammaslääkäriaika. Hän puhui minulle täysin tuntemattomia tavuja eikä ymmärtänyt sanaakaan puhumastani englannista.
Lähdin kävelemään käytäviä pitkin, viitoin kädelläni hänen seuraavan minua ja vein hänet oikeaan paikkaan.

Se oli lämpimin ja leveähymyisin kiiii tosh, mitä olen koskaan kuullut.

söpöilyä ja änkyttävä Colin Firth

2011-02-13T22:06:00.003+02:00

Pre-ystävänpäivä oli ihana. Pupu oli ottanut termoskannun täynnä höyryävää kaakaota mukaan, kävelimme kirpeässä ja kirkkaassa Turussa eräälle hyvin tutulle lumiselle kukkulalle, aurinko näkyi ja otti silmiin ja varpaita kipristi. Nauroimme paljon.

Bossaliinassa join valkosuklaalta maistuvaa teetä ja pupu otti sunnuntaibrunssin (sain lisäksi pupulta yhden croisantin, rakastan croisantteja!). Mietin, miten emme kyllästy toisiimme ja toistemme juttuihin, vaan jaksamme aina höpötellä loputtomasti kaikesta ja joka kerta tuntuu yhtä kurjalta lähteä eri suuntiin. Silloin pupu katsoi minua keltaisen pöydän toiselta puolelta ja hymyili valloittavasti kuin olisi arvannut mitä ajattelin. Pakahdutti.

Menimme katsomaan The King's Speech- elokuvan, sen jota olen odottanut jo pidemmän aikaa koska Colin Firth. Sali oli täynnä ihmisiä ja me olimme selvästi nuorimmat katsojat. Se oli u p e a, Colin Firthin roolisuoritus oli mieletön, yksi hänen parhaimpiaan. Muutkin näyttelijät olivat ilmiömäisiä eikä tarina ei ollut lainkaan pitkästyttävä. Helena Bonham Carter oli loistava, mutta niinhän hän aina on. Olin täpinöissäni, kun oivalsin puheterapeutin vaimon (Jennifer Ehlen) olevan BBC:n Ylpeyden ja Ennakkoluulon Elizabeth.

Sain kylmiä väreitä ja nauroin monta kertaa ääneen. Käykää katsomassa.

on pyöreä pörröinen siksi kai ihailen

2011-02-12T22:25:00.003+02:00

Perjantaina oli tekstitaito ja tuskailin yhden kerro runon teemoista- tehtävän parissa ihan liian kauan. Mutta oikeastaan nautin siitä tilanteesta: kuusi tuntia aikaa, kirjoita kolme tehtävää. Katsotaan miten siinä käy, odotukset ovat aika korkealla. Vaikkakin kirjoitin referaatin otsikon väärin enkä tiennyt, että Oksasella on pinkit/liilat rastat. Perjantaina oli myös suloinen työpäivä: lapset käyttäytyivät ja tiskillä oli ihana tyttö töissä.

Näin 500 days of summer -elokuvan ja se oli ihan kiva. Regina Spektoria, söpöjä mekkoja ja mikä parasta, hieman erilainen rakkaustarina kuin yleensä. Ihan kiva. Nukuin tarpeeksi viime yönä ja se oli taivaallista.

Leikin pikkuautoilla ja katsoin Nalle Puhia pikkuveljen kanssa: molemmat lauloivat Nalle Puhin tunnuslaulun mukana ja minä muistin, miten joskus lapsena lauloin sitä itselleni pimeässä huoneessa iltaisin kun pelotti liikaa. Mikään ei vienyt pelkoa pois paremmin kuin ja jos yksin mä jään enkä ketään mä nää, on nastaa kun yksi on johon voi luottaa-- nalle Nalle Puh nalle. Lisäksi nauroin monessa kohtaa, pitää ehdottomasti katsoa Puhia useamminkin.

Kani: Tiikeri! Missä käytöstapasi ovat?
Tiikeri: En tiedä, mutta niillä on neljä kertaa hauskempaa kuin minulla.

Pelasimme myös Robot Unicorn Attack -peliä enkä osaa sanoa kumpi huusi enemmän AMMU HYPPÄÄ AMMU VARO. Aloitin mummin kanssa tekemään paitojani, olen aivan innoissani. Mummi on hyvä opettaja, ja hauska !

Ulkona on kylmää. Huomenna on pre-ystävänpäivä pupun kanssa, koska maanantaina on liian kiiruista. Olen jo valmiiksi hieman sydämenä.

ooh baby baby

2011-02-09T23:28:00.000+02:00

Alkuun on pakko todeta, ettei minulla ole todellakaan vauvakuumetta. Ei, ei lapsia vielä pitkään aikaan minulle kii-tos. Satuin vain selailemaan pientä valokuvakirjaani vauvoista, ihastumaan hetkiin ja tunteisiin.

Haluaisin hirmuisesti valokuvaamaan, kuinkakohan kauan siitä on ollut kun olen viimeksi ollut kunnolla valokuvaamassa (jollei kuviksen lukiodiplomia lasketa...) Onneksi juuri tätä kirjoittaessani Jenna lupautui valokuvaseuraksi, joten ehkäpä saan kuvausintoani hieman takaisin.

Huomenna piiloudun kirjaston keltaiselle nojatuolille moneksi tunniksi opiskelemaan metaforista, Kiinan historiasta ja ehkäpä myös vektoreista.

(oma suosikkini, mitkä naurut!)

huomenaamulla inssi

2011-02-08T23:17:00.002+02:00

!?
Yksi ehdoton lempikirjani on elokuvana? Kirja, jonka sivuille pistin salaisia post it-lappuja, joissa luki esimerkiksi tästä tulee mieleen sinä, tuo olisi niin meitä, pus.

Minun rakas kirjani, kirja joka osui, kolahti, itketti, nauratti, oli minua. Pupu osti minulle viime kesänä appelsiinikorvakorut ja hän kutsuu minua Appelsiinitytöksi.

Tämän rainan etsin käsiini vaikka mikä olisi.

pst, ulkoasu vaihtui! oi miten ihanaa html-nörtteilyä olikaan tehdä sitä, hih

39 sanaa eilisestä, 13 sanaa tästä päivästä

2011-02-06T16:16:00.001+02:00

Eilen juhlistimme Erikan synttäreitä menemällä Kiitoradalle keilaamaan.

Keilaamisen jälkeen käväisimme ravintolassa nimeltä The Cow ("siisti ja tyylikäs seurusteluravintola aikuiseen makuun").

Lehmussa oleskelun jälkeen juoksimme bussiin, joka vei meidät Tiian ja Siimin tupareille. Australialainen Jackie sai varmasti ikuiset traumat suomalaisista.

Tänään on kevätsää! Quevät! Sen kunniaksi pieni kävely ulkona ja iso annos matematiikkaa.

kankaista, autokoulusta, töistä ja maailman mahtavuudesta

2011-02-02T18:16:00.000+02:00

Ostin (no okei, mama maksoi) penkkariasuni kankaat. Ostin (ihan itse tällä kertaa) samalla kaksi kukkakuvioista kangasta. Niistä tulee kaksi paitaa ja muutama panta. Jonkun pitäisi estää pääsyni kangaskauppaan, varsinkin kun edelliset ostokset lojuvat vielä tekemittöminä. Huoh, minä.
No, pian alkaa ompelu-urakka! (sekä penkkaripuvun että omien kuteiden) Olen aivan rakastunut hahmooni, luonnerooli ettenkö sanoisi. Saattepa nähdä.

Tänään oli autokoulun teoriakoe. Tärisin jännityksestä ja hihittelin hysteerisenä harjoitusosion kysymyksiä: mitä kuljettajan pitää oppia autokoulussa: a) ei mitään b) suhteellisuusteoria c) liikennesäännöt, klikkailin tietenkin B-vastauksen oikeaksi. Itse koe menikin sitten paljon paremmin = läpi eli wooooooo!
Sen kunniaksi täysin hurmaantuneena maailmaan marssin Anttilaan ja ostin Little House on the Prairie season 3 ja kaksi Muumi DVD:tä.

Eilen töissä oli hetkittäin raskasta, tosin kaikkein raskain hetki oli kun näin lattialla tepastelemassa massiivisen hämähäkin. Eihän sitä voinut siihen jättää, pikkuiset olisivat voineet popsia sen. Asiaankuuluvassa paniikissa ja pelossa hain talouspaperia sekä suuren eläinkirjan, heitin paperin otuksen päälle ja heti perään myös kirjan. Hypin hetken kirjan päällä, muutamat kerääntyivät ympärilleni sormi suussa ihan ihmeissään. Kurkistin kirjan alle ja sanoin helpottuneena lapsille noniin nyt se on kivasti kuollut! Hoh.

Vastapainoksi tuolle kauhuhetkelle:
Eilen paikalla oli eräs vallan valloittava pieni poika, leikimme lääkärileikkiä noin puoli tuntia. Leikin kulku: kuumemittari kainaloon, odotetaan, kuumemittari piipppaa ja sanoo: kipeä, sitten otetaan lääkettä. Vain yksi ja sitten toinen, ei enempää poika sanoi. Minä: Joo, ei kannata ottaa liikaa lääkkeitä. Kaksi on hyvä. Eikun yksi ja sitten toinen.

Tämä pieni poika leikkii Puuha Pete -kännykällä.

Poika: Isi soittaa! Moi isi. Hei!

Minä: Oliko isi töissä?

Poika: Joo

Minä: Missä isi on töissä?

Poika: ........

Minä: Rakentaako isi jotain?

Pojan kasvot kirkastuvat ja äänensävy muuttuu innostuneeksi.

Poika: Joo!

Minä: Mitä isi rakentaa?

Poika: Leegoja!

Minä: Työkseen?

Poika: Juu-uu!

maanantain tulos

2011-01-31T15:21:00.000+02:00

Näin unta, jossa kävelin alttarille pitkää käytävää pitkin kaksi tärkeää ystävääni vierelläni. He pitivät minua käsistä, minulla oli valkoinen huntu ja unelmien mies katsoi minua kaukaa hymyillen valloittavasti. Lattia oli täynnä torakoita.

Jaksan nauraa kerta toisensa jälkeen Digimonin dubbaajille, jotka ovat selkeästi eläytyneet rooleihinsa.

satunnaisia kuvia ja ajatuksia

2011-01-30T13:35:00.000+02:00

Koulupäivät ovat siis virallisesti ohi ja nyt alkaa tosissaan pänttääminen. Tänään ja eilen superannos historiaa.

Kaikkien muiden lailla odotan lämpimiä ilmoja. Toisaalta nämä kuulaat talvipäivät: aurinko suoraan silmiin ja taivaan värin erottaa. Nämä saavat minut hymyilemään.

Olen koko viikonlopun tallustellut maailman parhaimmissa tossukoissa. Baileyn ihana isä Bruce lähetti ne minulle postissa.

Ja mikä parhainta: nämä ovat jarrutossukat!

Eilen oli viininmaistajaiset kaverien uudessa asunnossa, katsoimme Muumeja mustalla sohvalla ja kuuntelimme vanhojen lastenohjelmien tunnareita. Keittiö oli täynnä pahvilaatikoita.

matahma gandhi

2011-01-23T11:07:00.002+02:00

Käytiin eilen Papulassa istuskelemassa iltaa Nooran myöhäisten synttäreiden kunniaksi. Trivial Pursuit, latinalaista musiikkia, kannuja, pillejä, hyvää seuraa, juttuja ja naurua.

Tänään suuntaan muuttoavuksi! Muuttaminen on ihanaa, saa kantaa tavaroita ja tehdä jotain noin fyysistä jonka tuloksen todella näkee. Järjestellä, koota, kasata. Auttaa jotakuta siirtymään yhdestä elämänvaiheesta toiseen. (lisäksi voin joka kerta haaveilla siitä, kun minun siirtymäni koittaa, khihi)

En melkein koskaan kuvaa päivän asuja tms, mutta eilen ennen ulos lähtöä päätin tehdä poikkeuksen ja räpsiä muutaman otoksen (en tosin ajatellut kertoa mistä kukin on, sillä suurin osa on kirppikseltä tai itse tehtyjä), eli:

oi charles

2011-01-21T22:59:00.000+02:00

heja åbo!

2011-01-15T23:41:00.001+02:00

En ole ikinä nähnyt Turussa niin paljon ihmisiä. Ymmärsin, etten halua asua missään, missä olisi aina noin hirveästi populaa.

Tänään oli kylttyyriavajaiset ja vaikka kannoin kameraa objekteineen koko illan, en ottanut kuin yhden tärähtäneen kuvan (sillä tassut olisivat jäätyneet jos olisin yrittänyt ottaa kuvia).
Se oli kiva esitys, mutta koko päivän huono olo ja varpaiden jäätyminen uuvuttivat, joten en jaksanut lähteä juhlailemaan shown jälkeen.
Jaksoin kuitenkin mennä Hesen kautta Paulalle katsomaan vilttiin kääriytyneenä Gleen ja se oli varsin kivaa.

Koska tästä entrystä tuli tosi tylsä, lisätään nyt vaikka pari kuvaa joululoman viimeisestä juhlasta, eli Annin 18-vuotisjuhlista, joiden teemana oli Amme. Kivaa sielläkin.

töissä

2011-01-14T21:20:00.001+02:00

Tänään töissä kaksi hyvin pientä arabialaistyttöä opettivat minulle kieltään joka kuulosti ihanan soljuvalta, pelasin heidän kanssaan Kimbleä ja opastin sisaruksista nuorinta, yksivuotiasta, mielikuvituskielellä jossa ubmaaaa tarkoitti ei.

Espanjalaispoika selitti yhtä uudelleen minulle, miten muy hienot autot hänellä onkaan. Hänellä oli mustat kiharat hiukset ja hän nauroi kovaa ja häpeämättä kun vuoden ikäinen pellavapäinen poika sylissäni yritti matkia hevosta. Silloin purskahdimme kaikki nauruun ja oivalsin:

nauru on kieli, jota kaikki ymmärtävät.

tänään

2011-01-11T19:40:00.000+02:00

kuuleeko keskushermosto stop yhteys on poikki stop

2011-01-10T18:32:00.003+02:00

Tänään totesin, että aivoni ovat varmasti jäätyneet lomaillessa, vaikka matikoin ja luinkin paljon. Tänään käytin historian kertauskurssilla yli puolet ajasta pohdintaan:

a) Mikä sen ritareja ivaavan hullun nimi on joka hyökkää tuulimyllyjä päin renessanssiromaanissa? (koska ainut asia mitä tuli mieleen, oli Tuttiritari ja Rosinante) sekä
b) Mikä oli Giovanni Boccacion se tunnettu teos, jossa ihmiset menevät ruttoa pakoon ja kertovat toisilleen tarinoita, se kirja joka koostuu sadasta novellista? (päässä pyöri vuorotellen Delikatessen ja Bossaliina).

Kysymykset olivat piinaavia, koska tietenkin tuollaiset pitäisi muistaa, ja muistankin. Kaikki vaan unohtui, aivan kuin joku olisi painanut on/off nappulaa aivoistani ja hakkasin päätä pöytään epätoivoisena ja nolona yllättäisestä muistikatkoksesta.

Lopulta Don Quijote ja Decamerone hiipivät aivoihini hihittelemään unohdustani. Josko vaikka huomenna toipuisin siihen äikän esseepreliin.

Pikkusiskoni tokaisi bussissa: "Aika ym", kysyin kummissani että mitä ynnä muuta. Sain etvoiollatosissas-katseen. Lisäksi sain kuulla, että ym tarkoittaa yläkoululaiskielellä ylimielistä. Ok.

(tahtoo!)

2011-01-10T00:20:00.003+02:00

kahvila

nainen istuu

pehmeähiuksinen poika
(sellainen jota näkee suomenruotsalaisten satukirjojen kuvituksissa)
hymyilee itsekseen lasin takana,
katsoo naista ohimennen

ja naisen kurkussa

tuntuu sitruuna-hunaja -pastilli

selkeämmin

yksi askel, hän on jo mennyt

nainen tietää:

todennäköisyys tavata hänet uudelleen

no,

sitä ei ole

saksissa on muumimamma

2011-01-07T14:59:00.001+02:00

Tuunasin kellon (hienoimpien kaavojen kunnia eräälle joka auttoi). Se on aika kiva kello nyt. Pidän.

Iltaisin värikkään villapaidan kutomista, Parvekejumalia peiton alla ja satuja äänellä joka tekee nukahtamisesta turvallista.

You must allow me to tell you how ardently I admire and love you

2011-01-06T15:02:00.000+02:00

Eilen:

1. Käytin Ikeassa 92 euroa, hupsis.

En jaksanut kuvata, mutta ostoskärryyn putosivat:

iso valkoinen huopa, pieniä maustepurnukoita, iso purnukka (sellainen jossa kuuluu säilyttää keksejä), lasta, keittokauha, puukori, niitä Ikean mustia säilytyslaatikoita, keittiöpyyhkeitä, punaviini- ja snapsilaseja, litran mitta, kulhoja ja kaiken huipuksi sellainen pattereilla toimiva sekoitin, joka tekee vaikkapa kermavaahtoa.

2. Katsoin sen BBC:n Ylpeyden ja Ennakkoluulon.

Kirjan lukeneena voin sanoa, että tykkään molemmista (mikä on aina pienoinen ihme).

Colin Firth Mr. Darcyna on ihan varmasti täydellisyyden multihuipentuma.

Seuraavaksi ohjelmassa vierailevia muruja ja leffailua!

Monica: "I don’t think that you and I were destined to end up together. I think that we fell in love and work hard at our relationship. Some days we work really hard."

2011-01-03T19:42:00.001+02:00

Viimeistä lomaviikkoa viedään kovaa vauhtia, toivottavasti ei Siperiaan. Yritän samanaikaisesti rentoutua ja opiskella paljon. Jännä kombinaatio. Töllötän Frendejä puoli päivää ja yöllä harjoittelen haarukointia. Lusikointi kun jo onnistuu. (haha, jälleen niin laadukasta juttua)

Tässä ovat muuten pari mun uutta hyvää kaveria, 2/3 pääsykoekirjoistani, eli:

Molemmista pieni pätkä havainnollistamaan (voitte pähkäillä kumpi teksti kuuluu kummalle) :

ja

Tobleronet ovat kannustimia, jätän ne paperin päälle ja saan syödä ne tehtävän jälkeen. Toisinaan toimii, toisinaan... niin.

Tänään meni monta tuntia matikoidessa ja toista maailmansotaa opiskellessa. Lumisade näytti pumpulimaiselta, ostin korvapuusteja ja sain suudelman Tuomiokirkon kellojen lyödessä monta kertaa peräkkäin. Ihan kohta ansaittu The Big Bang Theory -hetki, oi!

Uusivuosi

2011-01-02T12:13:00.000+02:00

oli ja meni. Kuvamateriaali jää valitettavan vähäiseksi (vaikka sitä kamerasta löytyikin). Mutta uusivuosi oli ki-va. Se fakta jaksaa hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Mikäs se sanonta olikaan, että vuosi on sellainen kuin uusi vuosi...

Eilen, 1.1.2011, oli pupun ja mun 2-vuotispäivä. ♥! Sen kunniaksi kokeiltiin luistelua, ohjelmointia, kaakaoitiin, söpöiltiin, syötiin hyvää ruokaa ja ulkoilutettiin pikkukoirat. Ihan käsittämätöntä, että olemme olleet monikko jo kaksi vuotta.

Ensi viikolla aloitan pääsykoekirjojen lukemisen. Ihan varmasti.

Vuoden 2010 viimeinen päivitys

2010-12-31T12:31:00.000+02:00

Päivittelin ulkoasua uudenvuoden kunniaksi, toivottavasti tykkäätte!

Sain idean suloisen Cinnamonhuskyn entrystä ja päätin itsekin tehdä jonkinlaisen koosteen kuluneesta vuodesta.

10 unohtumatonta hetkeä vuodelta 2010:

(kullanmurujen lakkiaistilaisuus ja juuri tämä hetki: gaudeamus igitur, liikutus kurkunpäästä poskelle)

(18-synttärit ja se, että kakun päällä oli äitin ja pikkusiskon tekemä marsipaaninen charizard. ok no oli sekin aika hienoa, että näki yhtäkkiä tärkeimmät ystävät jotka lauloivat paljon onnea vaan ja hymyilivät ja meinasin itkeä & pakahtua onneen. mut hei charizard kakussa, how awesome!?!)

(jennan tuparit kouvolassa: monen tunnin saunominen, puistossa hölmöily, yht 600 km autossa )

Ja kiitokset siitä kuuluvat ihanille tyypeille, ainakin näille:

&

&

Vuodesta 2010 jäi tämmöinen fiilis:

(kaukaisuuteen tuijottaminen tulkittakoon tulevaisuuteen tähtäämisenä, ajatuksena siitä että mihin kaikki aika oikein meni, hymy taas muistojen kertaamista. hyvä vuosi.

mitä seuraavaksi?)

30.12.2010 (eli maailman tylsin otsikko koskaan)

2010-12-30T13:45:00.000+02:00

Minne ihmeeseen vuosi oikein katosi? Vastahan juhlistimme vuoden 2010 alkamista ja oli tequilaa, bussikuski lauloi ajaessaan ja sain suudelman rakettien alla.

Viime päivät ovat olleet kivoja.

Nähtiin tyttöjen kanssa, näin meidän vaihtarityttöjä pitkästä aikaa. Videovuokraamossa pohdittiin leffaa ja kävelin tiskille Shutter Island ja Inception käsissä. Aika DiCaprio-painotteista. Molemmat rainat on nähty jo muutamaan otteeseen, mutta ei se mitään koska ne voi katsoa monta kertaa.
Tyttöjen kanssa on aina ihanaa, naurettiin sitä kauppatorin keskellä olevaa joulutornia, josta tulee mieleen iso fallos-symboli.

Suklaata, paljon suklaata. Singstaria siskon kanssa. Uutta Guitar Hero-peliä. Frendejä. Nukkumista.

Kokeilimme pupun kanssa Alice-ohjelmaa: ohjelmoimme Sokrateksen pyörimään 360 astetta ympäri uudelleen ja uudelleen. (molemmista se oli h u l v a t o n t a) Pupun kanssa myös shoppailua, Housen tapittamista, koirien ja vauvan söpöstelyä. Ja derivointia!

Tänään ostin kaksi kangasta, joista aion ihan itse tehdä hameen ja mekon. Yleensä suunnittelen vaatteet ja mummi ompelee ne, mutta nyt aion tehdä kaiken itse. Saa nähdä mitä tästä tulee. Olen kuitenkin yhä se sama tyttö, joka ala-asteella ompeli farkkujen lahkeet yhteen...

mademoiselle haiku

2010-12-27T22:25:00.001+02:00

sinä rakastat

asioita joita et

voi saada koskaan

2010-12-23T11:08:00.000+02:00

Joululoma alkoi

2010-12-21T17:14:00.000+02:00

... ja mikä olisikaan parempi tapa aloittaa sitä kuin jo perinteeksi tullut lomanaloituskipeys. Tällä kertaa päätin kokeilla flunssaa ja kurkkukipua, kyllä tällä saa aika mukavan kipeyden aikaiseksi!

Ajotunnin peruminen harmitti, mutta minkäs voit. En ehkä kuitenkaan halua pärskiä räkäpalloja tuulilasiin, vaikka hieman ajatus houkutteleekin. Joten päätin piristää itseäni joululahjalla minulle, tilaamalla täältä jotain minkä perään olen kuolaillut jo tovin. Eli tämän:

17,5 tuntia Jane Austenia kahdellakympillä. Omnomomnom.

- Ylpeys ja ennakkoluulo (1995) (2 disc)
- Emma (1972) (2 disc)
- Järki ja tunteet (1981) (2 disc)
- Mansfield Park- Kasvattitytön tarina (1983) (2 disc)

(ja mikä tärkeintä, Colin Firth Mr. Darcyna!)

En pysty sisäistämään sitä faktaa, että perjantaina on jouluaatto. Eilen Kuka, pöytäfutiksen jännittävät ottelut ja korttipelit joissa oli lupa huijata.

Aamu

2010-12-18T14:06:00.002+02:00

Arno Kotro kirjoittaa mitä ikävään tulee, se tulee ja niin se tulee ja menee. Aamulla herätessä taivas on samanvärinen kuin maa ja syön leipää pelkällä voilla. Mietin joulua ja kaikkia niitä asioita joita suunnittelemme tekevämme lomalla: luistelua, matematiikkaa, kahviloita, kaikkea mikä tekisi hyvää.

Yritän letittää tukkani sopivalla tavalla. Muistan nähneeni sekavaa painajaista jossa radioaktiivinen säteily hypnotisoi ihmiset.

Sisko sanoo silmäpussieni olevan suuret. Jouluaattoon on alle viikko.

Utön reissusta

2010-12-14T21:03:00.000+02:00

Yrittää opetella vuorosanoja ja improvisoida niitä lavalla. Päätä särkee ja väsyttää paljon, huomenna ne kolme esitystä ja sitten se on ohi. Tavallaan suuri helpotus ja kuitenkin vähän sääli, niinhän se on aina.
Tänään kuitenkin muutamat muille pienet, minulle suuret, asiat antoivat piristysruiskeita ja hymyä.

Mjoo. Utön reissusta pari kuvaa ennenkuin menen nukkumaan (kyllä, kello on yhdeksän ja olen nukahtaa näppäimistölle....)

Helsingfors

2010-12-03T14:23:00.000+02:00

Eilen Helsingissä, kohta lähtö Utööseen. Tänään puheen ja uusien punaisten korkokenkien pitämistä sekä ihmisistä pitämistä. Stressi helpottaa, pala palalta.

Aion pakata ainakin Maria Jotunin kootut teokset, pitkät vihreät saapikkaani, kameran, hyviä leffoja ja tosi paljon villapaitoja ja -sukkia. Varsinkin sukkia. Utö ja Viltsi, here I come!

Lidl

2010-11-30T18:45:00.000+02:00

Kassanainen hymyilee ja sanoo hei, nuori mies hautautuneena tummaan takkiin ja liian isoon pipoon latoo ostoksiaan liukuhihnalle. Se olisi sitten kuustoista seitsemänkymmentä nainen sanoo, mies kaivaa pankkikortin ja työntää sen lukijaan.

Nainen katselee ympärilleen ja hymyilee tunnustelevasti miehelle. Mies näppäilee tunnuslukua. Maksu hyväksytty. Mies nappaa korttinsa. Nainen ottaa juuri tulostuneen kuitin ja ojentaa sen miehelle sanoen tässä, ole hyvä.

Mies on jo lähtenyt.

Joku ketä ihailen

2010-11-28T18:37:00.000+02:00

Kevin Richardson

(Ainiin! Perustin näpertelyblogin, josta voi ostaa syötävän söpöjä pussukoita paljon halvemmalla kuin muualta netistä. OooOooO.)

My name is Salmon, like the fish

2010-11-27T00:03:00.000+02:00

Ulkona sataa lunta ja tuulee, uutisissa luvataan miinus kahtakymmentä, pompin koulun, työn ja autokoulun välillä miettien ehdinkö lainkaan levätä tarpeeksi. Onneksi on kuitenkin niitä asioita, kuten liian pieneen sänkyyn kasautuminen sopivan suurella porukalla, kallisarvoisen ajan viettäminen kallisarvoisen kanssa ja yksin saunassa muka-joogaaminen. Se tunne, kun kaikki on hetken ajan aivan selkeää.

The Lovely Bones. Visuaalisesti upea, tarina mielenkiintoinen ja takuulla herättää voimakkaita tunteita. Katsokaa se.

2010-11-22T12:37:00.004+02:00

kevään sanotaan olevan rakkauden aikaa

meidän rakkautemme aika on nyt,

näin talvisin

sillä sanotaanhan myös: hetken rakkaus on lumivalkoinen

erotan värit selkeämmin kuin ennen

ruskeista nahkakengistä jää pieniä jälkiä

joiden avulla löydät minut

enkä käytä kaulahuivia kotimatkalla

koska siten tunnen lumihiutaleet paljaalla iholla

nostat minut syliisi jotten liukastuisi

hymyni kestää koko suudelman ajan

DH:n ensi-ilta ja seitsemää veljestä

2010-11-19T23:14:00.001+02:00

Uusin Potter oli hitsit soikoon oikeasti hyvä. Muutama pikkujuttu vain häiritsi, mutta voi surku sitä kyynelien määrää terv fani jo kahdeksan vuoden takaa.

Ei ulostemaanantai, mutta kuitenkin

2010-11-08T19:58:00.001+02:00

Tänään oli ensimmäinen ajotunti. Turku on liukas, luminen ja täynnä koloihin kaahaavia ihmisiä. Itse olin nälkäinen, uupunut ja kuulemma rauhallinen ja hyvä kuski.
En jaksanut mennä teatteriesitykseen, vaan jäin mieluummin kotiin laskemaan matikkaa.

Tästä viikosta tuntuu puuttuvan jotain, tai sitten viikonlopun loppu tuli liian äkkiä.
Tai sitten se on se, että aamulenkit jäävät väliin lumen & liukkauden takia. Voi kurjuuden räkä.

Bussissa

2010-11-03T17:24:00.000+02:00

Takanani istuu kaksi tyttöä: toisen äidinkieli ei taida olla suomi ja toisen taas on. Käy ilmi, että molemmat ovat ammattikoulussa kampaajalinjalla.

Tyttö, jonka äidinkieli ei ole suomi: Miltäköhän näyttävät ne, jotka opiskelevat yliopistossa matematiikkaa?
Suomalainen kaveri: Niiden on sanottu olevan tosi älykkään näköisiä
Tyttö: Kun mä vaan mietin, että jos mä joskus pääsen sinne niin olenko mä hirveä poikkeus. Kun niillä kaikilla on varmasti silmälasit ja harmaat puvut ja mustat salkut. Ne on varmasti myös tosi masentuneita eikä hymyile.

Sisälläni herää kutkuttava tunne kääntyä ympäri ja kommentoida jotain. Päätän kuitenkin jättää idean sikseen ja keskityn siihen, mitä edessäni tapahtuu.

Bussin keskiosassa on lastenvaunut ja mies istumassa. Miehellä on ruskeat hiukset, ruskea parta ja mustat silmälasit ja hänellä on ässä-vika.

Mies: Eikä isi oikein saanut nukuttua viime yönä kun joku kuorsasi. Arvaas kuka se oli?
Pieni poika vaunuissa: MmmmmmmmmMINÄ
Mies: Sinä?
Poika: JOO!
Mies: Hassu, et se sinä ollut.
Poika: Olin, minä olin!
Mies hymyilee lämpimästi pojalleen ja päästää pienen onnellisenkuuloisen hihityksen, jonka jälkeen hän opettaa lapselleen miksi bussissa painetaan sitä punaista nappia. Pojan suusta kuuluu pieni, ihaileva ooh.

2010-10-31T20:33:00.003+02:00

hänen jääräpäisyytensä ei ollut kristallia, vaan puhdasta lasia

sillä kristalli on lasia pehmeämpää ja sitä kykenee helpommin hiomaan
lasi taas on kovaa ja haurasta ja yleensä läpinäkyvää

lasi ei ole johda lämpöä,
mutta
liian nopea lämpötilanvaihtelu luo jännitystiloja
jotka voisivat rikkoa lasin
ja sitä riskiä hän ei halua ottaa

koska tuskin hän itsekään ymmärsi kieltävänsä itseltään

shh,

unelmat

joiden olemassaolo oli julistettu salaiseksi informaatioksi

sen seurauksena,

20 vuoden kuluttua:

purkkiananaksia ja asuntolaina

amorfinen sydän ja elämä jonka perusasiat eivät ole järjestyksessä

& suu joka toistaa:

"onko plussakorttia?"

yritän herätä arjesta

2010-10-11T15:02:00.000+03:00

eläkeikäinen mies yritti päästä pankkikortilla bussiin, mietin onko se dementiaa vai puhdasta huolimattomuutta.

2010-08-09T09:46:00.001+03:00

minäkin muistan kirsikanmaun

syksyn ensimmäiset omenat jo puissa

haluan pukea sukkahousuja,

vaatteita kerroksittain kuin sipuli

riisuessani, itkenkö tulevassa kirsikkatarhassani?

sillä omenat vielä raakoja, raakaversioita vuorista tässähän on ollutkin,

mmmhm,

suloinen syksy sukkahousuineen saa minut

muistamaan

appelsiinien aitouden

älä pelkää enää

olen tässä

olen rakastunut pokémoniin uudelleen

2010-08-07T17:23:00.000+03:00

Kesä on pian ohi, en tiedä miten pitäisi suhtautua tämän blogin jatkamiseen. Mua houkuttaisi tehdä uusi julkinen blogi, mutta saa nyt nähdä. Sanotaan, että ihminen voi vastustaa kaikkea muuta paitsi houkutuksia. Monia muitakin asioita sanotaan, mutta on hyvä jättää kertomatta joitain sillä, niin.

päiväkirjaotteita, tajunnanvirtaa, sekavuutta

2010-07-31T12:51:00.002+03:00

toisinaan en oikein tiedä mistä narusta vetäisin vai vetäisinkö mistään, luulen että haluaisin lopettaa tämän blogin sillä minua ahdistaa enkä kuitenkaan tiedä mitä haluan. eihän kukaan näin nuorena tiedä mitä haluaa, niinhän ne sanovat ja eikö se olekin niin että kyllähän he sen tietävät. niin niin.

huomenna vaihtuu elokuuksi, pojat on poikia ja tytöt on tyttöjä, korvassani roikkuu appelsiinikorvakoru ja leikkasin tämän päivän lehdestä artikkelin joka nips naps osui & kolahti, sellaiset artikkelit ovat kaikkein pahimpia- vai pitäisikö sanoa parhaimpia sillä emotionaalinen reaktiohan on kai toivottua ja missä menee raja niiden välillä.

koska ylpeys käy kaiken muun edelle ja on hienoa kun on ylpeä jostakusta niin pidän sieluni välimatkan päässä enkä kerro typeriä vitsejäni. kaipaan ulkomaita & jotain niin että välillä ihan sattuu, pyörässäni eivät toimi enää jarrut ja mietin että toimivatko ne enää kenenkään mielessä.

mietin myös kolmea tyttöä, mutta kaikkein eniten sitä yhtä ja sitä kiinalaista onnenkeksiä jonka sain: you will always have luck in your personal affairs.

USA, tai pikemminkin epämääräisiä paloja

2010-07-29T23:35:00.000+03:00

Olen huomannut viime päivinä, että kaipaan Amerikkaa. Iski yhtäkkiä sellainen fiilis että voi kun oltaisiin just nyt ajamassa drive-in:iin ja Elizabeth soittaisi musiikkia autossa liian kovaa, Andy ja se Justin Bieber- poika istuisivat mun vieressä takapenkillä ja laulettais kaikki täysillä mukana ja Elizabeth kaahaisi melkein kahtasataa pimeällä tiellä ja Bailey nauraisi työntäen kätensä ulos ikkunasta. Ulkona näkyisivät kaikki miljoonat tulikärpäset, vähän kuin siinä yhdessä Owl city:n laulussa.

Tai sitä että käveltäisiin kaduilla jotka jo opin tuntemaan, mentäisiin Freez-jäätelöbaariin ja ostettais ne vaniljapehmikset jotka on hyperisoja ja maksaa vain kaksi dollaria. Tuttuja tulisi vastaan kadulla ja jäätäisiin juttelemaan.

Baileyn sukulaiset, jotka asuivat Marylandissa, tulivat moikkaamaan kun vierailimme siellä. Susie kokkasi meksikolaista tortilla-tyyppistä ruokaa, keskustelin Coollegen kanssa mun tulevaisuudesta ja kun kerroin haluavani opettaa lukiossa kirjallisuutta, innostuimme keskustelemaan lempikirjoistamme. Kerroin Emily Bronten vaikuttavuudesta ja suosittelin sitä Coollegelle, myöhemmin sain heiltä lahjaksi Charlotte Bronten kirjan ja sisällä hypähti ilo.

Kun kävelimme Baileyn kanssa Iceet kädessä joissa oli molemmissa IronMan-kannet kadulla ja yhtäkkiä edessä oli varmaan viisitoista 18-20- vuotista miestä ilman paitoja, Bailey väisti ja mä vaan menin läpi. Kuulin vihellystä, vislausta ja wou-huutoja. Baileyn kanssa pohdittiin, että se johtui varmaankin IronMan-kannesta.

Herättiin eräänä aamuna Baileyn kanssa viideltä etsimään simpukoita merestä, aurinko oli vasta nousemaisillaan ja ranta oli tyhjä lukuunottamatta sitä yhtä miestä joka istui siellä. Baileyn mekko kastui eikä löydetty sellaisia isoja simpukoita kuin Wrighter, mutta Wrighter lahjoitti suurimmat simpukkansa mulle joten ei se mitään. Auringonnousu hiekkarannalla on tajunnanvirran räjäyttävää, näimme meressä naisen ja miehen jotka suutelivat.

Mulle kelpasi meri, valtameri ja loputon hiekkaranta, suunnattomat suuret aallot, simpukat ja se suolainen tuoksu joka saa mut ihan sekaisin, rauhalliset aamiaiset hotellihuoneen lattialla katsoen rikossarjoja, yöllä hihitetyt hysteeriset jutut Baileyn kanssa ("and then you have sex with toothless and prince charles.. at the same time!"), jalkapallon pelaaminen palmujen alla, minigolffaaminen dinosaurus-radalla tulivuorineen josta lenteli vettä silloin tällöin, jäätelöt aina silloin kun huvitti, Wrighterin kommentti siitä miten söpöltä kuulostaa kun sanon damn, suomalaisten kirosanojen opettaminen, se loputon kuumuus, ravintolat joissa tarjoilijat juttelivat meidän kanssa ja kaiken muun unohtaminen paitsi sen että nyt olen tässä.