En (taaskaan) katsonut Tuntematonta Sotilasta. Oishan se leffa edes kerran hyvä katsoa. Tai edes lukea se kirja. Yläkoulussa äikänopettaja määräsi sen luettavaksi ja hyvin luinkin kunnes aamupalalla kaatui vahingossa murokupillisen verran maitoa kirjan päälle. Enpä sitten enää lukenut, vaan säntäsin kirjakauppaan ostamaan uuden teoksen, jonka selailin läpi mahdollista pistokoetta varten.
En aio (taaskaan) katsoa Linnan juhlia, mitä hauskaa on tapitella monta tuntia kättelyä ja bongata kenties muutama kivannäköinen puku, muutama tuttu julkisuuden henkilö, muutama huvittava ilmestys? Jätän väliin kiitos.
Sen sijaan perjantaina oli itsenäisyyspäivän ennakkojuhlat, jossa oli hillittömän hulvatonta.
Ensi vuonna sitten se Tuntematon ja ripausta Linnan juhlia. Tai ainakin voisi yrittää. Taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.