Haisevat oravat osoittavat mieltään kun eivät saa tupakkaa, huumeita tai naisia

Tänään illalla on tentti didaktiikasta mutta istuin silti eilistä päivää ja iltaa lähes kymmenen tuntia rakkaiden kanssa. Ja tiedättekö, vaikka olen lukenut naurettavan vähän, en vaihtaisi sitä vaikka saisin mahdollisuuden. Koska toisinaan on okei jättää lukeminen vähemmälle ja tuntea niin syvää puhdasta onnea että saa hysteerisiä naurukohtauksia, käpertyy kainaloon ja melkein tekisi mieli itkeä kun kuuntelee puhetta johon sotkeutuu pohdintaa arabimaiden kriisitilanteesta ja sotapelistä, ja sitten joku ehdottaa lautapeliä. Ja piirtämisaliasta, jossa auringosta tulee Sauron ja junasta soittorasia.



(ja ei - ennenkuin joku ehtii kysyä, eivät ole minun asunnostani nämä räpsyt. mutta ovat ihanasta ihanasta kodista, sellaisesta jossa on pilvi- ja fasaanitapetteja, turkoosi kirjahylly ja sängyn vieressä pikachu-aamutossut.)

 
(se, että ihanan asunnon ihanalla asujalla on lemmikkinä sekä maukuva otus että tämmöinen otus on minusta tosi jännää. on muuten hämähäkkipelko helpottunut huomattavasti kun katselee neiti espanjantautia hetken aikaa, enää ei pelota napata sellaisia pieniä hämähäkkejä. ihan niin paljon.)



Ehkä koitan päntätä vielä hieman suomalaisen opetussuunnitelman historiasta, eheyttämisestä ja Mooren hyvän opettajan mallista ennen lähtöä takaisin Raumalle.

Onneksi on uusinnat.