Yleensä blogeissa kirjoitetaan jotain syvällisiä, filosofisia pohdiskeluja, tekotaiteellista muka boheemia tekstiä. Mun pitäisi keksiä tälle blogille jokin teema, aihe jota voisin käsitellä. Eläinkokeet? Ihmiskunnan epäoikeudenmukaisuus? Ilmastonmuutos ja se miten se vaikuttaa meidän arkeen? Oikein mikään ei tunnu sopivalta. Ehkä mut on vain tarkoitettu kirjoittamaan kevyttä paskaa, sellaista joka vie ajatukset pois arjesta.
Voisin keksiä kymmeniä tuhansia runoja rakkaudesta ja kaipauksesta, voisin kertoa unelmia matkustuksesta ja normaalista arjesta, voisin kuvailla miltä tuntuu kun on aivan sekaisin joka suunnalta ja silti iloinen. Mutta ehkä tää on vain näin, ehkä mun ei kuulu tehdä muuta kuin kirjoittaa sanoja. Paljon. Sanoja. Ja! väli,merkkejä,väärin;ni-in että äidinkielen? opettaja. kauhistuisi!
Ulkona satoi päivällä lunta mutta se suli ja päässä alkoi soimaan niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen.
8. joulukuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.