Kun taivas näytti vaaleanpunaiselta ja lumi narskui kahden jalkaparin alla, olisin voinut nauraa ääneen onnesta. Emil oli sytyttänyt kynttilöitä huoneeseen, musiikki oli hiljaista vaikka siitä erottikin sanat. Se syötti mulle mandariineja, katosta roikkui lentokoneen pienoismalli. Tiesin että paloautokin on punainen mutta onneksi niin hämärässä sitä ei erottanut.
Aamukin alkoi mahtavasti! Televisioni on nimittäin jostain kummasta syystä parilla tunnilla jäljessä ohjelmista ja niimpä sain sittenkin tänään uppoutua Ingalsien perheen elämään vaikka nukuinkin puoli yhteentoista. Mulle ehdotettiin, että olen aikasiirtymässä, hymähdin ja sanoin niin varmaan.
Ja elämä on kuin elokuvaa, prinsessa prinssin lopulta saa.
Neljä Ruusua kajahti kuulokkeista lähikaupan hedelmä-/vihannesosastolla ja hymyilin katsellessani päärynöitä.
Ulkona on paljon lunta, pakkasta ja kirpeä talvi-ilma, Emil pyysi kävelylle. Siispä ulos!
4. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hihii, eiks se oo kivaa että edes vähän aikaa on talvi tänäkin vuonna. ^^
VastaaPoistaNo on. :-------)
VastaaPoistaTosin tästä ulkoilusta tulee sellaset mukavan punaiset posket. ;p
(sais se kesäkin kyllä tulla jo....)