6 päivää aikaa muuttoon. Tänään pakattiin mun levyt ja C- kasetit laatikkoon, olen säästänyt niitä viimeisimmiksi. Asunnossa on vaikea liikkua eteenpäin, kompastun koko ajan.
Äiti sanoi murua kaakaopojan näköiseksi nähdessään sen uudet hiukset, nauroin hymähdellen ja söin lisää porkkanasalaattia.
Rikoin tietokoneen levyaseman ja revin muutamia vanhoja valokuvia, olo on kumman seesteinen. Tekee mieli leikellä paperisydämiä ja jakaa niitä tuntemattomille.
Tytöt pyysi mua huomenna leffa-aamuun, siispä nappaan kello yhdentoista bussin. Saan jo ilman Buranaa unta.
19. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.