21. helmikuuta 2009

You left the sweetest taste in my mout

4 päivää aikaa muuttoon. Tänään en pakannut mitään.
Seinänaapureiden basso lyö samaa tahtia sydämeni kanssa. Mainittakoon vielä että rakastuneet ihmiset voivat olla hyvinkin sekavia joskus, ehkäpä siksi kirjoitustaso on tällaista.


hysteriaa, euforiaa
aivan kuin olisi sata vuotta
siitä kun viimeksi kuulin sinun nauravan

(tai, no ainakin päivä)
enkä sinun seurassasi voi lopettaa
hymyilemistä


yksin jäädessä käteen jää kirkkaanpunainen sydäntikkari

K
R
Ä
K
S

puren sen rikki,
palasiksi
hähää!
nauran vieläkin, miten tämän voi lopettaa

katsos kun minulla on suklaata korvassa

mitä ihmettä ja nauran taas?

2 kommenttia:

  1. Jännää, isä nimittäin sanoi, että kaikki mun elämässä on ollut lähiaikoina "suurta". Lisäksi sanoivat mun olevan hieman hysteerinen kun kerroin ko. asiasta.

    Helpotus on suunnaton.

    VastaaPoista
  2. ZT: Ehkäpä onkin, pienistä asioista koostuu suuri kokonaisuus.

    Helpottava hysteria tarttuu.

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.