Aurinko häikäisi aamulla puiden oksat niin, että joka puolella kimalsi ja säkenöi, kevätpuron ääni oli vaimea ja hengitys höyrystyi vain hieman.
Ei tunnu yhtään siltä että huomenna alkaisi koeviikko vaikka olenkin lukenut koko illan englantia.
Äiti antoi mulle mekon, joka ei mahtunut sille. Tulis jo kesä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.