Ruotsintunnilla naurettiin tänään niin kovaa että vettä valui silmistä. Tunsin eläväni.
Kemian työtunnilla iski typeryys: muru on fysiikan päivillä ja itse tuskailen moolimassojen kanssa.
Olin piirtänyt puolikkaan sydämen lumihankeen, palatessani koulusta joku oli piirtänyt sen valmiiksi. Ilahduin.
Ja ulkona on +3 astetta, keltainen toukokuu mikset sä jo tuu?
12. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.