Tänään olin kuusi tuntia putkeen auringonpaisteessa, ihmisiä ympärillä, syötävää ja juotavaa. Voikukkia hiuksissa, vesisotaa, nokkosenpistoksia jalat täynnä, nurmella tanssimista, asvaltti poltti paljaita jalanpohjia, kuka lohduttaisi nyytiä luettuna ringissä, opin tekemään sen kimeän äänen ruohon avulla, hölmöjä vitsejä ja suomipoppia, saippuakuplia ja paljon naurua. Oon (melkein muttei ihan) seitsemäntoista ja elämä on tässä.
PMMP lauloi kaiuttimista monta kertaa viekää minut sinne missä hän on, mulle riittää se että voin huomenna juosta toisen syliin.
Aurinkoista pitelee.
VastaaPoistaNiin! Toivottavasti vielä jatkossakin joku pitelee ilmoja.
VastaaPoista