24. syyskuuta 2009

Tajunnanvirtaa, stream of consciousness

Nyt hän herää. Untuvapeiton harmaus siirtyy, vaaleansininen lakana tulee näkyviin. Ja kirkkaat kasvot.
No hei!

Huomenta huomenta huomenta sinnekin, ihanan kaunis ja väriä täynnä oleva päivä, eikö? Aivan, tiedän, olette hurmaava!
Hänen kauneutensa sokaisee minut, en kykene katsomaan häntä silmiin. Hän on upea, täydellinen, älä kulta peitä kasvojasi.

Hän haaaaaaaaaaaukottelee,
venyttelee,
nauraa.
Hän NAURAA!
Se ottaa sydämestäni, olen jälleen elossa, minä hengitän.
HENGITÄN!

Voi kulta, miten rakastankaan sinua. Joka aamu sokaiset minut, joka aamu saat minut jälleen valtaasi. Sinun ansiostasi minä olen minä ja juuri tässä. Kiitos rakas! Aamut, nämä aamut jolloin tulet pois piilostasi. Juoksen innoissani korkealle paikalle, korkealle!

Hola sol.


Photobucket

2 kommenttia:

  1. oi miten ihana teksti aa :> ja ihana kun kommentoit mulle. no siis piristi :-D ja niin anteeksi vain.

    VastaaPoista
  2. ida-maria: thanks maur. :---) mitään anteeksipyydettävää

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.