Lainaus on Ana Menéndezin kirjasta Rakas Che, jonka lukaisin eilen. Upeata kielenkäyttöä, rakastuin. Ihana, suosittelen ehdottomasti! Mm, syksyisin tulee luettua niin paljon uusia kirjoja että pitäisi alkaa pitämään kirjaa niistä. Se myös inspiroi allekirjoittanutta itse kirjoittelemaan kaikenlaista, ehkä niitä nähdään täälläkin jossain vaiheessa?
Olin viime viikonlopun isäni asunnossa, koneella istuessa aika kului ja lähdin nukkumaan yhden tienoilla. Jätin kuitenkin koneen läpän auki, se on vain tapa joka on jäänyt. Isä heräsi kolmen aikoihin sohvaltaan, näki auki olevan läpän, luuli minun olevan vessassa ja ryhtyi odottamaan milloin tulisin takaisin. Siinä raukkaparka sitten kykötti kiukuispäissään varmaan puolisentuntia miettien sopivia saarnoja myöhään valvomisesta kunnes lopulta kurkisti sänkyyn, minne olin kömpinyt näkemään unia.
Isät ovat ihania!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.