Yhdessä syöminen on niin vallan mukavaa

Tapaninpäivä. Ei tullut taaskaan yksikään poika pyytämään tapaninlankaa, no, ehkä ensi vuonna sitten. Sen sijaan oli jälleen perhepäivällispäivä. Omat perhepäivälliseni muistuttavat vuosi vuodelta yhä enemmän Bridget Jonesin perhepäivällisiä. Hekottelua, punaviiniä, tosi huonoja vitsejä, vink vink kysymyksiä poikaystävistä, voi kun te nuoret ymmärtäisitte että nuoruus on parasta aikaa, uteluja tulevaisuudesta ja jatkopaikasta, siinä kakussa on liisteriä hahhahaha, eivaan se ei oo lakkakakku, se on kakkakakku!
Päivään toki sopisi heittäytyä marttyyriksi, mutta kuten ystäväni totesi joulukortissa, positiivisuus on pop. Parempi siis vain todeta, että se on jälleen vuodeksi ohi.

Syvennyin aina ruokailujen välillä suuressa nojatuolissa siihen Peter Hoegin maailmaan, jossa Smilla lukee Eukleideen alkeet- nimistä kirjaa Esajas pojalle auringonlaskuun asti.

Mites teillä: onko tapaninpäivä se kauhistuttavan kuuluisa perhepäivällispäivä?
(vai oonko ihan yksin ongelmani kanssa?)

Niin, ja hyvää (hivenen myöhäistä) joulua teille kaikille! Toivottavasti teidänkin aatto oli yhtä rauhallinen kuin omani: