Heräsin lintujenlauluun tyhjässä omakotitalossa joten fiilistelin koko aamun soittamalla lujaa musiikkia ja liikkumalla tanssien paikasta A paikkaan F. Groove FM soiden hörpin appelsiiniteetä ja lauleskelin The Baseballsien mukana.
Ollessani bussipysäkillä blondin parikymppisen naisen ja vanhan mummelin seurassa:
Mummeli: Ootko sä tehnyt ite ton laukun? Tosi hieno!
Jojo: Hmhp? Ääöääh en, ihan kaupasta ostin. En mä tämmösiä osaisi itse tehdä. Kiitos, tää on aika kiva.
Mummeli: Hei! Sulta tippu bussikortti!
Katson maahan ja siinähän se ryökäle onkin.
Jojo: Oi kiitos.
Mummeli: Oisitkos huomannut sitä jos en ois sanonu?
Jojo: Tuskin ja se oiskin ollut aika epämiellyttävä yllätys bussissa.. Tosi kivaa että huomasit!
Mummeli: Jooo-ooh.. Toi onkin tosi kätevää pitää sitä korttia lapasen sisällä, oon huomannu monien nuorten tekevän niin.
Jojo: Joo, tää on aika kätevä tapa kantaa sitä mukana.
Juuri silloin bussi kurvasi paikalle.
Mummeli: Jaahas, minäpä taiankin mennä tuolla. Eipä muuta kuin hyvää päivänjatkoa!
Jojo: Kiitos, kuin myös.
Jos haluatte saada hyvän startin päivällenne, kehotan jutustelemaan bussipysäkillä! Vinkkinä: mitä vanhempi, sitä helpommin juttua tulee.
(kuvat joulukuun luistelureissulta pupun kanssa)
5. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.