7. maaliskuuta 2010

Haluan soittaa pianoa, joka värähtää sinun tavoin kosketuksestani

se suloinen vuodenaika on tuloillaan,
hormonien vallankumouksellinen johtoaika.
hmm niin.
ja minä mietin:
lamppua johon kolautan pääni,
narisevaa ovea josta lähtee kahva irti,
täynnä olevaa kirjahyllyä,
aina petaamatonta sänkyä,
sinisiä huoneita,
vihreitä valoja,
valkoista teetä.
minä mietin värejä.

mietin kevytmielisyyttä,
erästä pientä siltaa jonka alla virtaa pieni kevätpuro,
metodologista holismia,
yhteiskunnan ongelmia,
merta.
MERI!
miten ikävöinkään!
laineita, sen sinisyyttä
kohinaa ja tuulta, ja
sitä kun tunnen omistavani koko maailman.

Photobucket

kaipaan merta
rauhoittamaan minut-
tiedäthän että näen sinut muuten jokapaikassa, kaikkialla
ja kuitenkaan en missään.
löydän hukkaan löydän hukkaan,
löydänkö kaiken hukatakseni sen jälleen?

Photobucket

minä kaipaan sitä tunnetta että olen vain osa tätä maailmaa,
että oikeastaan millään muulla ei ole merkitystä kuin sillä mitä näen:
sinistä valkoista vihreää.

Photobucket

Kaipaan kesää ja merta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.