13. huhtikuuta 2010

Hetki kaupasta

Olin tänään ystäväni kanssa K- kaupassa, pohdin otanko keväisen sään kunniaksi suklaajäätelön vaiko mehujään. Äkkiä näen ystäväni takana olevan vanhan naisen vetävän pitkään henkeä, terävästi ja liian nopeasti. Ihan liian nopeasti.
Kuuluu kolinaa. Kovaa kolinaa.

Nainen kaatuu ja kaataa osan takana olevista hygieniatuotteista lattialle. Nainen päästää äännähdyksen, joka muistuttaa pienen lapsen itkua.
Pudotan jäätelön pakastimeen ja riennän lähemmäs. Nainen tärisee ja hytkyy. Vaikeroi. K- kaupan henkilökuntaan kuuluva mies sinisessä liivissä säntää paikalle.

"Hänellä on epilepsiakohtaus", mies sanoo muutaman sekunnin kuluttua ja kaivaa taskusta puhelimensa. Tuijotan lamaantuneena edessäni olevaa näkyä: vanha nainen hytkyy siniliivisen miehen käsivarsilla miehen kuvaillessa hätäkeskukseen oireita. Kaupan henkilökuntaan kuuluva nainen latoo vanhan naisen ostoksia tottuneesti takaisin hyllyyn.

Ulkona näen ambulanssin ajavan K- kaupan eteen. Tulen surulliseksi.

4 kommenttia:

  1. Kyllä se varmasti selvisi. mutta ymmärrän miltä se tuntuu, minuakin surettaa nyt.

    VastaaPoista
  2. Se oli vain niin... Surullista. En oikein keksi mitä muuta sanaa käyttäisin. Mutta eiköhän hän selvinnyt, toivottavasti.

    VastaaPoista
  3. Voi ei, meillä kerran yläasteella eräs tyttö sai epilepsiakohtauksen, ja kaikki vaan nauro sille koska se laski alleen sillon. Musta se oli tosi säälittävää nauraa toiselle, tais jäädä jäätelö ostamatta..?

    VastaaPoista
  4. C: (se muodostaa myös hymiön!) Miusta on ihan uskomatonta, että joku voi oikeasti nauraa toiselle tuollaisessa tilanteessa... Miten voi nauraa, nauraa?!

    Taisi jäädä..

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.