11. huhtikuuta 2010

Vanhuksista ja viidakosta

Eilen olin kuvailemassa 70- vuotiaan synttäreitä. Kätellessä vieraita ilahduin, kun muutamat vanhukset hymyilivät, kertoivat nimensä ja kyselivät esimerkiksi missä koulussa olen. Eräs vanha naishenkilö kertoi itse käyneensä saman koulun ja rupattelimme hetken "vanhasta kunnon Tipulasta". Valitettavasti vastapainoksi useimmat olivat uskomattoman töykeitä. Taisin kätellä kymmeniä kuolleita lahnoja, jotka eivät edes katsoneet silmiin. Eivätkä kertoneet nimeään. Saatika kyselleet jotain. Tarkkailin miten nämä kuolleet lahnat kyllä olivat kohteliaita ja ystävällisiä samanikäisilleen.
Mikäköhän siinä on, että jos hymyilen, kerron nimeni ja puristan kättä, saan vastauksesi yhmmm- äännähdyksen. Jos sitäkään. Huoh.

Niin että miten viikonloppu muuten. Olin Viltsin kanssa lauantaina viidakossa! (krhhhm Kasvitieteellisessä puutarhassa..) Ah, ihanaa. Undulaatteja, kaktuksia, palmuja, kaloja ja värikkäitä kukkia. Toisin sanoen sydämeni suli ja jäi piiloon lumpeen taakse!

Pitäisi ihan totta ryhdistäytyä monen asian kanssa, tämän päivän suurin saavutus oli tiskikoneen täyttö. Ei, vaan aivan! Unohdin ihan. Aloitin tänään eilen kirpparilta ostamaani kirjaa: Erlend Loen L. Vaikuttaa lupaavalta!

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Rakastuin, kuten ilmeestä näkyy. Voi äääh, haluan kotiin oman mandariinipuun!

Photobucket

3 kommenttia:

  1. aaa kuin siistei kuvia!!!! haluun kans kuvailee viidakkoon!!!! :D

    VastaaPoista
  2. eiska: merci! mee hei ehdottomasti kuvailee viidakkoon, sieltä sai mielettömiä kuvia! paitsi että kameran linssi meni välillä huuruun. :P

    VastaaPoista
  3. todellakin pitää mennä :DD ehkä otan muutaman viidakkokonkarin kainaloon :p

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.