nereidinainen

joessa laivoja kuin kelmuun liimattuja
vanha nainen soittaa jatkuvaa säveltä tamburiinista
pieni poika kokeilee olla astumatta jalkakäytävän viivoille

paraabelin lailla aukeava olkapääsi kaari

on vaikeaa pitää silmiä auki näin kuumalla

ilmavirtaa etelästä saa tyttöjen hiukset pyörimään
kahviloiden ulkopuolella pöytiä ja ihmisten huvittuneita ilmeitä
nuori opiskelija tupakka suupielessä, sekö todella no miten vain

tietyt hymyt omin kokonaan itselleni

joku makaa sillan alla toivoen että se sortuisi
ravintoloissa juodaan kuplivia juomia
kukaan ei huomaa pientä sisustusliikettä maan alla
(siellä soitetaan aina samaa kappaletta)

sulan edessäsi kuten suklaanougat sormiini

kun Tuomiokirkon kellojen lyönnit kertovat ajan pitävän meitä narrinaan

akuutti tarve olla tässä ja nyt

ennen kuin omenat kypsyvät liiaksi

tai joku muistaa että lapsuus loppui jo