Amerikanmatkaan on enää kuusi päivää ja Bailey asustaa nyt meillä. Jännittää hieman miten selviän pysähdyksestä Lontoossa ja muutenkin, sillä tämä on ensimmäinen kerta kun matkustan yksin. Pakkaamistakin olen jo hieman aloitellut. Huomenna on pikkusiskon konfirmaatiojuhlat.
Olin pari viime päivää varhaisnuorten leirillä isosena. Kielenkäyttö! Käytöstavat! Huumorintaju? ("Mikä sun nallen nimi on?" "Nalle." "Se sanoi palli, hihihihi!")
Miten vanhemmat oikein kasvattavat lapsensa, kuka kasvattaa lapset saamaan huomiota ainoastaan silloin kun he tekevät pahojaan? Kävi raskaaksi nukkua lasten kanssa samassa huoneessa ja huomata, että joidenkin mielestä on vaikeaa tajuta, että on kiellettyä ottaa puutarhaletku ja suihkuttaa sillä kaveria päin.
Onneksi keksimme Onan kanssa hienon keinon saada pojat tottelemaan:
"Ne pojat jotka käyttäytyvät huonosti, pääsevät halittaviksi koko bussimatkan ajaksi! Oooi kun kivaa, me voidaan halia teitä kuin nalleja ja pussailla koko ajan!"
Reaktio:
"YÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ sit me saatais tyttöbakteereja!!! Me ollaan ihan kiltisti!"
Myös erilaiset kisailut toimivat hyvin, teimme esimerkiksi suuren loppusiivouskisan pojat vs tytöt.
(tämä tytteli veikkasi mun iäksi 14...)
Yhdellä lapsella oli ADHD ja hän unohti yhtenä päivänä ottaa lääkkeensä, yhdellä oli Miks?-tauti, yhdellä hirveä hinku väittää kaikessa vastaan, yksi puhui enimmäkseen ruotsia (ja kun en ole lukenut sitä aikoihin, niin siinä oli haastetta!) ja niin edelleen.
No sitä sanotaan, että se mikä ei tapa, vahvistaa.
(kaikki mahti-isoset, tehonelikko aka: meikäläinen, Ona, Kauri ja Aleksi!)
12. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oi voi, tiedän tunteen lastenleirin isosena olemisesta :D Viime kesältä tosin muistan nyt melkeinpä vain hyviä muistoja (joo onneksi muistini on melko valikoiva..) Mutta kuulostaa suht tutulta lapset jotka villiintyvät toistensa seurasta ja kokeilevat oikeesti ihan kaikkea, mitä ei ole suoranaisesti kielletty, esim: "Älä mene uimaan yksin" (:
VastaaPoistaTottakai oli hyviäkin muistoja, kaikki se aitous on ihailtavaa. :')
VastaaPoistaMutta se on tosiaan jännää miten yksinkertaiset "älä tee näin..."- käskyt muuttuvat lasten korvissa "tee näin"- pyynnöksi. :D