Mietin vähän syksyä ja odotankin sitä hieman, mutta nämä päivät kun vain makaa tunteja ja älykkäin ajatus minkä saa on se yksi hauska ryhmä facebookista, ja sitten naurahtaa katsellen miten sorsaperhe tulee rantaan, nämä päivät ovat nyt niin tärkeitä.
Mietin ulkomaita, Amerikkaa ja sitä miten siitä on tarttunut muhun osa, niitä muutamia tyttöjä jotka sekoittelevat ajatuksiani satunnaisesti, sitä kaukaista läsnäoloa, sitä miten hassua on kun on tilaa hengittää ja merta niin paljon kuin vain haluaa katsoa eikä kukaan tule sanomaan mitä tehdä. Mielessä taka-alalla hyppii sama ajatus, mitä Jaska Jokusella on:
Mutta hätistän sen ajatuksen nopeasti pois Hagridia lainaten:
What's comin' will come, an' we'll meet it when it does.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.