10. tammikuuta 2011

kahvila

 nainen istuu
pehmeähiuksinen poika
 (sellainen jota näkee suomenruotsalaisten satukirjojen kuvituksissa) 
hymyilee itsekseen lasin takana,
katsoo naista ohimennen
ja naisen kurkussa
tuntuu sitruuna-hunaja -pastilli
selkeämmin

yksi askel, hän on jo mennyt
nainen tietää:
todennäköisyys tavata hänet uudelleen

 no, 
sitä ei ole

2 kommenttia:

  1. tää kipus nyt yhdeks suosikeista! oikein ihana

    VastaaPoista
  2. olen aivan häkeltyneen hurmioinen. kiitos!

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.