10. tammikuuta 2011

kuuleeko keskushermosto stop yhteys on poikki stop

Tänään totesin, että aivoni ovat varmasti jäätyneet lomaillessa, vaikka matikoin ja luinkin paljon. Tänään käytin historian kertauskurssilla yli puolet ajasta pohdintaan:

a) Mikä sen ritareja ivaavan hullun nimi on joka hyökkää tuulimyllyjä päin renessanssiromaanissa? (koska ainut asia mitä tuli mieleen, oli Tuttiritari ja Rosinante) sekä
b) Mikä oli Giovanni Boccacion se tunnettu teos, jossa ihmiset menevät ruttoa pakoon ja kertovat toisilleen tarinoita, se kirja joka koostuu sadasta novellista? (päässä pyöri vuorotellen Delikatessen ja Bossaliina).

Kysymykset olivat piinaavia, koska tietenkin tuollaiset pitäisi muistaa, ja muistankin. Kaikki vaan unohtui, aivan kuin joku olisi painanut on/off nappulaa aivoistani ja hakkasin päätä pöytään epätoivoisena ja nolona yllättäisestä muistikatkoksesta.

Lopulta Don Quijote ja Decamerone hiipivät aivoihini hihittelemään unohdustani. Josko vaikka huomenna toipuisin siihen äikän esseepreliin.

Pikkusiskoni tokaisi bussissa: "Aika ym", kysyin kummissani että mitä ynnä muuta. Sain etvoiollatosissas-katseen. Lisäksi sain kuulla, että ym tarkoittaa yläkoululaiskielellä ylimielistä. Ok.
Photobucket
(tahtoo!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.