Tänään töissä kaksi hyvin pientä arabialaistyttöä opettivat minulle kieltään joka kuulosti ihanan soljuvalta, pelasin heidän kanssaan Kimbleä ja opastin sisaruksista nuorinta, yksivuotiasta, mielikuvituskielellä jossa ubmaaaa tarkoitti ei.
Espanjalaispoika selitti yhtä uudelleen minulle, miten muy hienot autot hänellä onkaan. Hänellä oli mustat kiharat hiukset ja hän nauroi kovaa ja häpeämättä kun vuoden ikäinen pellavapäinen poika sylissäni yritti matkia hevosta. Silloin purskahdimme kaikki nauruun ja oivalsin:
nauru on kieli, jota kaikki ymmärtävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.