Lähdin yksin Logomoon kuuntelemaan Matteus-passiota koska pupun kuoro lauloi siellä, se oli hieno. Töissä lapset hurmasivat minut jälleen, en olisi tahtonut lähteä töistä pois.
Sisälläni pakahdutti kaikki rakkaus kävellessäni kotiin, näin tuttuja tähtikuvioita, kuuntelin sellaista rakkausmusiikkia joka sai minut hyppelehtimään räntälätäköihin valkoisissa kukkasaappaissani sekä heiluttamaan käsiäni rumpusoolojen tahdissa. Hymyilin leveää hymyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.