4. maaliskuuta 2011

like a morning sun

Nukun yöt huonosti, aamulla en muistanut miten pysähdytään ja kävelin kovaa vauhtia päin seinää. Musta kissa katsoi silmiini, sen katse tuntui näkevän kaikkien ajatuksieni läpi.

kun sunnuntaina Soko lauloi but not every heart belongs to any other, you and i, you and i are meant to be, poika katsoi minua hymyillen ja iski silmää. Silloin onnentunne kutkutti koko kehoa.

Tänään töissä pieni tyttö imitoi minulle dinosaurusta ja kertoi miten kannattaa piiloutua jos Tyrannosaurus Rex tulee yhtäkkiä huoneeseen. Hän kysyi onko minulla lapsia, hymyilin ja vastasin ettei kyllä ole.

Joko olen nukkunut pidemmät talviunet kuin uskoinkaan, tai sitten maaliskuu todella toi kevään mukanaan. Tuntuu siltä, että selviän kyllä tämän kuun loppuun.

Olen häilyväinen tämän kuun, luen. Luen. Hieman laskeskelen. Yritän sisäistää ja muistaa asioita satojen vuosien takaa. Tähän aikaan ensi kuussa ylioppilaskirjoitukset ovat jo ohi, käsittämätöntä.

Photobucket

2 kommenttia:

  1. miten onnistut tuossa valloittavassa ja luonnollisessa suloisuudessasi?

    VastaaPoista
  2. nyt kyllä punastuin

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.