8. huhtikuuta 2011

Nangijalasta

Odottelin torilla bussia, ympärilläni platinablondeja ja humalaista kiherrystä kuin muuttolintujen paluulaulua, suhisevia siideripulloja, perjantai-ilta, gotta get down on friday ja niin edelleen. Ainoana ajatuksenani kotona odottava, juuri eilen ostettu, Veljeni Leijonamieli ja oma sänky.

Tylsää, aikuista, mälsää, mutta minusta oikein mukavaa.

Se pääsee oikealle paikalleen kirjahyllyssäni Ronja Ryövärintyttären ja Eemelin metkujen väliin. Veljeni Leijonamieli on vain ihana (no mikäpä Lindgrenin teos ei mielestäni olisi).
Muistan, miten mama luki sitä minulle kun olin pieni ja miten silloin pelkäsin hirmuista Katlaa. Ja ihailin pientä Korppua, joka ei suostunut olemaan rikkahippunen, vaan uskaltautui vaaroihin.

Nyt, lukiessani sitä monen vuoden jälkeen, pelkään yhä hirmuista Katlaa ja ihailen pientä Korppua. Mikään ei ole muuttunut ja jonain sateisena päivänä tuolla jossain tulevaisuudessa olen käpertynyt nojatuoliin ja luen omalle lapselleni Joonatan ja Kaarle Leijonamielestä.

Photobucket

Ja tunsin siinä sillalla maatessani, että olin terve ja iloinen pikkuvarpaitani myöten, miksi minun muka olisi pitänyt niin kaunis olla? Jalat ja kädet ja kaikki paikat tuntuivat niin onnellisilta, että niitä ihan nauratti.

Olen innostunut paitojen painamisesta pitkän tauon jälkeen, viikon sisällä olen painanut kolme paitaa: kaksi minulle ja yhden pupulle. Pupun paidasta tuli kyllä hieno. Hassu oli aivan innoissaan selittämässä, miten hienosti tuossa kuvassa näkyy paljon sydämen tärkeitä osia ja pohti saisiko tuon paidan ottaa tenttiin mukaan. Voi että noita lääkisläisiä.

Photobucket

// juuri kun olen hehkuttanut miten aikuismaisen vastuullisen rauhallista perjantai-iltaa/yötä aion viettää, saan tekstiviestin jossa lukee, että minua tullaan hakemaan kohta seikkailemaan. tää on niin tätä.

4 kommenttia:

  1. Osaisinpa itsekin kirjoittaa aivan arkisesta kotimatkasta kuin sinä :)

    "Hassu oli aivan innoissaan selittämässä, miten hienosti tuossa kuvassa näkyy paljon sydämen tärkeitä osia ja pohti saisiko tuon paidan ottaa tenttiin mukaan." Paitahan oli päällä tentissä, mutta ei näkyvissä ;)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi9/4/11 19:47

    Aivan tajuttoman hieno paita! (lääkisläisen vikaa tälläkin...?)

    VastaaPoista
  3. Veljeni Leijonamieli! Täälläpäässä muistetaan yhä, miten sitä lukiessa itki - niin surullinen se oli.

    Ja arvaapa, tuliko koskaan sitten myöhemmin roolipeliseikkailuissa vastaan roistoa nimeltä Tengil tai lohikäärmettä nimeltä Katla?

    J.K. Rowling ja Harry Potterit saivat lapset innostumaan jälleen 1990-luvulla lukuharrastuksesta. On varmaa, että Astrid Lindgrenin kirjat tulevat kulumaan tulevien sukupolvien käsissä - ja Joonatan ja Kaarle Leijonan tarina tulee tutuksi yhä uusille ja uusille lapsille.

    VastaaPoista
  4. St: Ai oli sittenkin tentissä päällä! En muistanutkaan, hö. Mutta tiedäthän muistini, se on mitä on.

    Anonyymi: Kiitos, se on kyllä hieno! (tuo on muuten sangen hyvä vika)

    Ironmistress: Se on niin kovin surullinen.

    Hahah, aika hyvä. :D Itse nimesin vain jonkun pehmohevosen Fjalariksi.

    Oi, Rowling. Häntä on kiittäminen niin monesta. Harry Potterit sytyttivät aikanaan kiinnostukseni fantasiaan toden teolla. Toivottavasti Lindgrenin kirjojen suosio ei tosiaan katoa moneen sukupuolveen. Kaarlen ja Joonatanin tarina ansaitsee tulla kerrotuksi uudelleen ja uudelleen.

    Kommenttisi sai minut hymyilemään.

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.