6. huhtikuuta 2011

olen unohtanut kaiken, mikä koskaan satutti minua

Huomenna on kuvislukiodiplomien avajaiset Ullakkogalleriassa, yliopistohaku@oph.fi lähetti minulle sähköpostin, jossa luki hakulomakkeesi on vastaanotettu.

Photobucket

Meillä asustaa viikon verran kaksi ranskalaista: Jeremy ja Susie. Heidän englantinsa on lumoavaa, etenkin se tapa, miten he sanovat kirjaimen r.

Photobucket

Yritän opetella verokortin täyttämistä netissä ja nutturan tekemistä kahdella pinnillä. (loput kun olen hukannut, minne ihmeeseen ne oikein katoavat?)

Photobucket

Kirjoitan kirjastossa tuntikausia mustaan pääsykoevihkoon, olen tehnyt lukusuunnitelman ja nyt tuntuu siltä, että sujuu. Asiat soljuu eteenpäin. Maassa on vielä hieman liikaa lunta, mutta kyllä siitä selviää. Soljuu vain.

Photobucket

Istuin päivän lopussa väsyneenä bussissa ja Regina lauloi iltaan mennessä painun kasaan, muutun pienemmäksi, niin raskaaksi on käynyt taakka harteillani enkä tiennyt millaisen ilmeen ottaisin. On vaikea sanoa mistään mitään, asioita lähinnä tehdään eikä ajatella enempää.

Photobucket

(kuvat epämääräisiä, mielialoja, tai suorastaan haluja)

2 kommenttia:

  1. yliopistohaku@oph.fi lähetti minulle viestin, jonka mukaan minun täytyy käydä lisäämässä hakuuni joku preferenssijärjestys. kovin hankalaa.

    ranskalaisten englanti ja ranska on niin ♥

    VastaaPoista
  2. ida-maria: ♥

    sannero: kuulostaakin kovin hankalalta, toivottavasti se ei ole ylitsepääsemätöntä!

    aaah kyllä! niin ♥♥

    (mieletön määrä sydämiä tässä viestissä.....)

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.