13. toukokuuta 2011

aurinkoa ja leijonapoikia näin epäonnenpäivänä

Eräänä iltana istuessani pienellä puusillalla ipodissa soi älä enää itke mies, illassa on lupaus kesästä enkä itkenyt koska lupaukset yleensä pidetään.

Illoissa on tosiaan lupauksia kesästä. Ötököitä ja siitepölyä, punaisia silmiä ja aivastelua. Vihreää ja mustarastaita televisioantennien päällä laulamassa. Paljaita sääriä ja lyhyitä mekkoja. Tarkenee ilman takkia ja sukkahousut hiostavat. Pikkusiskolla naama täynnä pisamia ja minulla ei yhtäkään koska lymyän töissä sisällä joka päivä.

Photobucket
Yo-juhliin aikaa alle kuukausi, pitäisiköhän jo mennä pikkuhiljaa ostamaan mekkokangas ja suunnitella malli? Pitäisiköhän pian lukea taas pääsykoekirjoja tai siivota huone tai lähettää yo-kutsut?

Ja aina vakuutan itselleni: huomenna.

(oikeasti katson huomenna Euroviisuja tyttöjen kanssa arvioiden kipaleita)

Photobucket

Mutta nyt Suomen matsin kolmas erä alkaa. Toivottavasti päästäisiin finaaliin Ruotsin kanssa, se se vasta olisi hienoa. Yhtä hienoa kuin Granlundin maali, siis ei voi sanoa kuin jumalauta miten upea.

// ja pakkohan mun on vielä tulla päivittämään pelin jälkeen. Kisastudio Jeminan kanssa tekstiviestien välityksellä oli mahtavaa, kuten Suomen pelikin. Itketti kyllä lopussa. Sunnuntaina sitten Ruotsi vastassa! Ihanaa leijonat.

Jokirannassa oli kolmen hengen katusoittajaryhmä, joka soitti puhallinsoittimilla As time goes by, aurinko otti sillä tavalla kirkkaasti silmiin ja ihmiset joivat hymyillen Blankon terassilla kahvejaan.

Photobucket

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.