30. lokakuuta 2011

jos rappio on sitä että rakastaa, ottaa hetkestä kii - eli miten kävin leppäkertturavintolassa ja olen voinut hyvin

 makoilemme parhaustytön kanssa sängylläni
(täyttyi viime yönä saunanhuuruisista kivoista ihmisistä)
päivät ne vaan tulee ja menee läpi korvien sunnuntait soi radiosta,
kuiskaamme yhdessä sanat on niin helppo olla onnellinen 
tällä viikolla päivät, ja ihmiset, ovat vain tulleet ja menneet
en osaa kertoa sanoin-
olen käsittämättömän onnellinen
(hurr)

Photobucket

Menimme syömään kaveriporukalla Rantakerttuun. Paikka, jossa soitetaan ysärihittejä ja jossa on leppäkerttutauluja, ei voi olla huono. Eikä se ollutkaan. Se oli i h a n a.

Kuunnellessani kiivasta väittelyä siitä, onko ihmisellä vapaata tahtoa, katsellessani heidän kaikkien kasvoja minut valtasi sellainen olo, että siinä seurassa on hyvä. Että siihen kuulun.

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket

5 kommenttia:

  1. Jätin kommentin jotta voisit hymyillä. En vain keksinyt kirjoitettavaa.

    VastaaPoista
  2. Ei sanoja aina tarvita. Hymyilen nyt aikas leveästi!

    VastaaPoista
  3. Eeron kaula näkyy suloisesti lasin kautta! Ihana merkintä :)

    ps. Voi kun olisin voinut olla mukana...

    VastaaPoista
  4. Kaahh, niinpäs näkyykin! Ihanasta fiiliksestä tulee ihana merkintä, hyrhyr.

    ps. Tulet ensi kerralla!

    VastaaPoista
  5. kerttuja! :3 niin suloisen näköinen paikka! <3

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.