3. helmikuuta 2012

kappas kappas kappas

Moi!

Photobucket

Ohhoh - yhäkö toi on elossa? Ja kyllä Viltsi, Jemina, Jenna ja te kaikki jotka olette käyneet täällä epätoivoisesti päivitysten toivossa - olen palannut.

Photobucket

Tauon aikana Gdansk, Lontoo, luentoja, illanistujaisia, uupumusta, päätöksiä opiskelupaikan hakemisesta, töitä töitä töitä, aivan liian paljon aikaa tumblrissa, Hobitin traileri, BBC:n lempisarjojeni katsomista (Sherlock, Merlin, Doctor Who), päiviä jotka vain katosivat jonnekin, onnellisia hymyjä, ahdistusta, anglismeja kielessä kiinni (tajusin ongelman vakavuuden todella sanottuani mieti sitä kipua kun antaa syntymää), konsolipelejä, haaveita ja olemista.

Photobucket

Luulin ensin ettei Lontoo vienyt sydäntäni juuri lainkaan, mutta hupsis kyllähän se nappasi osia mukanaan. Siispä on jo korkea aika kertoa hieman marraskuisesta reissustani. Tulee olemaan sekava, epämääräinen kasauma.

Photobucket

Photobucket

King's Cross.

Photobucket

Siellä oli suuri remontti meneillään ja meiltä kesti melkein kaksi tuntia löytää etsimämme sillä laituri ei ollutkaan sille kuuluvalla paikallaan. Lopulta kun olimme väsyneitä, nälkäisiä, aivan luovuttamassa ja menossa kysymään joltain info-ihmiseltä excuse me, where is platform 9 3/4, löysimme sen.

Meitä ennen jonossa oli yksi tyttö, joka kuvasi kylttiä kamerallaan. Yksin. Tuli kurja olo, joten menin hänen luokseen ja kysyin do you want me to take picture for you, tunnistin aasialaisaksentin hänen kysyessä sorry, esitin sormillani ottavani kuvaa.

En ole vähään aikaan nähnyt niin onnellista hymyä kuin hänellä.

Photobucket
(tosin luulen, että oma hymyni oli aivan yhtä onnellinen oman vuoroni jälkeen, meinasin hieman jopa itkeä kun kaikki tuntui niin hienolta. jotain mitä olen odottanut lähes kymmenen vuotta.)

Saanen esitellä: Lontoo marraskuun lopulla.

Photobucket

Starbucksin minttusuklaakaakao on ehkä maailman parasta kaakaota.

Photobucket

Kävimme kolmikerroksisessa kirjakaupassa, josta meidän piti käytännössä raahata toisemme pois. Klassikko-osastolla vanha nainen tuli kanssani selaamaan kirjoja ja puhuimme siitä miten haluaisi vain kantaa kaikki kirjat kotiin vaikka tietää ettei ikinä ehtisi lukemaan niitä. Söpö kassapoika katsoi minua hieman pitkään ja vähän naurahteli kun laskin tiskille seitsemän Harry Potteria pokkariversioina sekä The Tales of Beedle the Bardin.

Photobucket

Istuimme Thames-joen rannalla ja pidimme piknikin, joka koostui lähinnä kolasta, donitseista ja croisanteista (olimme napanneet ne eräästä kahvilasta aamupalaksi). Ei ollut kiire minnekään, katselimme kaikkea.

Photobucket

Lontoo eli. Se sykähteli, väreili ihmisten liikkeistä ja tärisi innosta punaisten bussien liikkuessa paikasta toiseen (ja busseja kulki kolmen minuutein välein).

Photobucket

Suosittelen kaikille Piccadilly Backpackers- nimistä hostellia, sillä vaikka se oli hieman kämyinen, sokkeloinen eikä yhteiskeittiössä ollut mitään muuta kuin mikro (???!!), niin se oli halpa, aivan Lontoon ytimessä ja ihmiset olivat ystävällisiä.

Photobucket

Yksi hostellien hieno puoli halpojen hintojen lisäksi on uusiin ihmisiin tutustuminen. Ensimmäinen ilta sujui opettaessa kolmea kämppistä kiroilemaan suomeksi. Hehkutin erään itävaltalaisen kiharatukkaisen pojan kanssa Granlundin ilmaveiviä.

Toisena yönä reppureissaajia Kanadasta ja Espanjasta. Keskustelua espanjalaisten kanssa, he opettivat meille baskiespanjaa ja me kerroimme mm mitä suomalaiset tekevät talvisin (how can you move to anywhere when it's so cold outside, lorena ihmetteli).

Photobucket

tietenkin myös matkaseura vaikuttaa reissun laatuun, joten iso kiitos parhausjennalle, pian uudestaan jonnekin!


Photobucket

Haluan palata takaisin, nähdä vielä enemmän, kokea vielä enemmän sitä sykähdyttävää tunnetta kun kaupunki muistuttaa kotikaupunkia, mutta siellä on vielä jotain enemmän piilossa, minkä haluaa löytää.

Photobucket

8 kommenttia:

  1. Ää ei pitäis lukee mitään tällästä, haluun lontooseen nythetinyt!!!!


    ps. kiva kun kirjotat taas :D

    VastaaPoista
  2. Emmiina: ei pitäisi kirjoittaa mitään tällaista, haluan itsekin sinne nyt takaisin heti! :D

    ps kurr!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi3/2/12 15:42

    Hävettää myöntää mutta en muistanut blogisi nimeä. Jossain kohtaa lakkasin yrittämästä kun tuo nerirdidrdrdridrirrinainen tuntui ihan ylivoimaiselta kirjoittaa. Sen jälkeen olen vain kaipaillut ''sitä blogia jonka kirjoittaja hukkasi joskus punaiset silmälasinsa viettäessään iltaa''. Onneks muistin juuri tänään bloglovinin salasanan.

    VastaaPoista
  4. oooh, tervetuloa takaisin!

    ps. ei liene edes tarpeellista mainita kateusvihreyteni sävyä tällä hetkellä...

    VastaaPoista
  5. YOU'RE BACK ! ! !

    minulla on joka päivä ikävä Sveitsiin, ja se on ihan paskaa

    VastaaPoista
  6. Lontoo on jotenkin sellanen kaupunki, ettei siitä saa heti otetta. oon itse käynyt siellä 4-5 kertaa (en muista :'D) ja silti on aina sellanen ähky ja stressi kun on liikaa asioita joita haluua nähdä ja tehdä. siellä pitäis asua joskus ees hetki. se on maailman ihanin kaupunki, ainakin mulle.
    ja oon myös viettänyt öitäni samaisessa hostellissa! viimeksi olin lontoossa vuosi sitten, ja olin yksin joten hostellissa tutustu ihaniin ihmisiin ja tuli sellanen olo että vois lähteä toistekkin yksin seikkailemaan. plus että se oli niin hyvällä paikalla se hostelli. vaikka vessat oli inhottavia koska siellä oli ainakin silloin jättimäisiä sokeritoukkia :'D.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi6/2/12 15:12

    Oot ihana tee antti.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi: Nereidinaisessa on monta ännää! Ja olihan tuossa tovi kun en päivittänyt lainkaan, ei ihme että vähän unohtui.

    Tiina: Jeeeh! Ei siis kateusvihreyteen, vaan palaamiseen. :p

    Jemina: NIIN OLEN! ( : ( )

    Stu: Se on niin täynnä! Valtava! Nykistä mulle ei jäänyt sellaista pakko-nähdä-vielä-niin-paljon-enemmän, mutta Lontoo! Siellä voisi kyllä asua hetken.
    PB on täydellisellä paikalla. :--) Ja joo! Vessat oli hirvittäviä nytkin. :D Etten kyllä yhtään ihmettele noita matoja......

    Antti: Pärrrrrräärrrhhhh mur miu!

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.