14. toukokuuta 2012

kokeen jälkeen

Kyllä te tiedätte millaista on ennen koetta, johon on tosissaan valmistautunut: itkua, sellaisia iltoja joina ei yksinkertaisesti pysty lopettamaan lukemista, itsensä psyykkaamista, sitä tunnetta kun tärkeiden asioiden alleviivaaminen tuntuu turhalta koska kaikkihan tässä on tärkeää saatana, epävarmuutta, papereiden paiskaamista lattialle, mahanpohjakirvelypaniikin lisääntymistä laskiessa päiviä kokeeseen, ranskalaisia viivoja muistiinpanovihossa, sivun peittämistä ja teorioiden luettelointia, käden nostoa ja tarkistusta siitä menikö oikein. Itse vielä sairastuin mukavasti mononukleoosiin ja se vei tehokkaasti viikon pois kuukauden lukemisajasta. Sitä hysterian määrää.

Mutta entä kun koe on ohi?

Kun astuu ulos salista ja tajuaa että se oli siinä.

Ensimmäiset ajatukset: se on ohi nyt se on OHIII ei enää ikinä koskaan milloinkaan tarvitse lukea tätä- ajatukset. Muutaman muun henkilön kanssa pääsykoeajatuksien vaihtaminen, yhdessä mietitään mikä mahtoi olla oikea vastaus siihen yhteen vaikeaan kysymykseen. Kritisoidaan yhdessä hölmöjä kysymyksiä. Naureskellaan hieman. Ulkoilma tuntuu hyvältä sisällä istumisen jälkeen.

Pohtii, kuinkakohan hyvin suoriutui. Että pääsikö tällä suorituksella sisään vai ei. Laskeskelee hieman pisteitä, mikä meni varmasti oikein ja mitkä olivat takuulla väärin nyt kun tarkemmin ajattelee.

Kaikki meni takuulla väärin. Ihan kaikki. Varmaan päivämääräkin. En pääse ikinä minnekään opiskelemaan. Mitä sukulaiset nyt sanovat. Kaikki kaverit pääsevät opiskelemaan. Jään asumaan ikuisiksi ajoiksi vanhempien luo, ihoni harmaantuu ja sossu elättää minut lopun ikäni. Miksen lukenut tarpeeksi, miksen lukenut enemmän.

Entä jos olisin lukenut enemmän, olisiko se muuttanut asioita. Jos en olisi sinä yhtenä tiistaina käynyt kaverin kanssa leffassa. Jos olisin lukenut kuumeessa. Jos olisin joka aamu herännyt seitsemältä. Jos en olisi pitänyt taukoja lainkaan. Jos olisin käynyt nopeammin vessassa. Vielä parempaa: jos en olisi käynyt vessassa lainkaan. Tai nukkunut. Tai tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin lukenut.

Milloin ne tulokset tulivatkaan? Sukulaiset saavat kuulla pessimistisen välinpitämättömällä sävyllä no kai se ihan ookoosti meni, vähän vaikea sanoa mitään tarkempaaa kattoo ny. Sisällä herää ihan pieni ajatus, ehkei se mennytkään niin huonosti ehkä minulla on vielä mahdollisus. Milloin tulokset tulevat tulokset milloin tulokset apua en halua tietää kun ne tulevat.

Kunnes viimein koittaa nirvana. Ymmärtää, että nyt on tehty paras mihin kyetään ja aika näyttää riittääkö se. Elämä jatkuu.

Töissä on huippua mopata lattiaa laulaen radion mukana ja tanssien mopin kanssa, se saa asiakkaat aina hymyilemään. Katson Doctor Whota ja lätkää. Kävin ihanan suloisessa Rantakertussa syömässä ihanan suloisessa seurassa. Yritän epämääräisesti saada otetta seuraaviin pääsykokeisiin lukemisesta (rehellisesti sanottuna: se ei kiinnosta sarvikuononsonnan vertaa).

Pelottaa, mutta hyvällä tavalla. Jos en pääse nyt opiskelemaan, niin sitten en pääse ja piste. Opettajaksi on monta tietä ja minä löydän vielä omani. Kaarnamuorin sanoin:

Photobucket

4 kommenttia:

  1. Tiiäkkö, just tulin kotia pääsykokeista ja kävin läpi edellämainitut tunteet. Edessä on jänskätys miten meni jne ja vielä useita pääsykokeita jäljellä, sekä valintoja ihmissuhteiden ja tulevaisuuden välillä.. mut jaa elämä jatkuu, oikea tie ei tosiaan oo se helpoin. 8[ Sun uus ulkoasu on muuten ihana!

    VastaaPoista
  2. Huuiii. Toivottavasti meni hyvin muruinen! Ja tulevatkin menee takuulla hyvin. Valinnanvaikeus, se on vaikeaa. Mut siitä selviää. :--)) ps itse oon vähän kyllästynyt tähän ulkoasuun ja mietin tässä juuri et voisi vähän uudistaa kesällä, mut oaa kiitos!

    VastaaPoista
  3. kuvasit mun tunteet täydellisesti! haha vuos sitte kirjotettu teksti mutta löyty kun kirjotin googleen "en ikinä pääse opiskelemaan" :DD itellä toi epätoivo oli tosin niin paha että itkin kaks päivää. nyt sitte jännätään tuloksia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itkustelu kokeen jälkeen, tuttua tuttua.. Mutta ei auta. Nyt vain odottelua ja jos ei tärpännyt niin ensi vuonna sitten uudelleen. :--) Mutta tsemppiä sinulle ihan hirmuisesti, toivottavasti pääset sinne minne halusit!

      Poista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.