Halloweenista pikaisesti

Kello on paljon, mietin kuluneita päiviä ja tekee mieli kehrätä. On ollut huisit tuparit ja halloween, Kuka lohduttaisi Nyytiä Rauman teatterissa (ja sali täynnä hysteerisesti itkeviä lapsia kun Mörkö tuli lavalle, voi pieniä) ja rauhallisia pleikka-hetkiä kämppiksen kanssa.

Halloween ei ole ikinä ollut oikein minun juhlani, mutta tänä vuonna sain maalata kavereiden naamoja ja nautin siitä niin paljon, olen ihan unohtanut miten kivat kasvovärit voivatkaan olla.


(olin ihmissusi! tästä ei huomaa miten hienosti karvakangas peitti toisen käsivarteni ja toisen jalkani höhlä)