Kirjakaupassa käteeni tarttui Sinkkunaisen käsikirja, pohdin pitäisikö ostaa. Jo ajatusta siinä naureskellessani kuulin jostain pienen tytön äänen: "Isi kato tuolla on Peppi Pitkätossu!". Kohotin katseeni vaaleansinisestä kannesta ja katselin ympärilleni, missä muka. Havahduin kun vaaleahiuksinen neito osoitti suoraan minua kohti ja huusi riemuissaan isälleen "Isä tuolla kato kato kato Peppi!".
Minä? Vaikka itselläni onkin Pepin väriset hiukset niin eihän minulla ole pisamia, herra Tossavaisesta nyt puhuttavaankaan. Äitini ei ole enkeli eikä isäni merikapteeni enkä osaa kaulia pikkuleipiä käyttämällä pelkkiä jalkojani.
"En mä nyt Lotta ehdi, mä puhun puhelimeen" silmälasipäinen keski-ikäinen mies sanoi tytön kiskoessa häntä hihasta.
"Mut isi isi toi tyttö tuolla kirjahyllyn takana kato ny jooko"
Hymyilin tytölle ja ostin sinkkunaisen käsikirjan sijaan Muumilaakson marraskuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.