Sukulaiset kyselevät mitä teen lukion jälkeen, ja viime yönä näin unta että pidin välivuoden ja lähdin maailmalle kameran kanssa. Ja näin heräsi jälleen kaipaus ulkomaille.Matkustamaan. Ikuistaisin kaiken enkä kotiutuisi mihinkään.
Niinkuin Scandinavian Music Group laulaa haluan valehdella nimeni ja ammattini. Pitäisin blogia johon kirjoittaisin uusista kasvoista, vieraista kielistä ja uusista mauista. Opettelisin junien aikataulut ulkoa ja unohtaisin ne kun vaihtaisin kaupunkia. Nauraisin paahtavalle auringolle ja käyttäisin valkoista huivia päässä. Istuisin kahviloiden ulkoterasseilla ja kirjoittaisin pieneen punaiseen muistikirjaan tajunnunvirtaa ja laskisin kuinka monta hymyä näen. Katselisin maailmaa ulkopuolisen silmin ja jättäisin pieniä kirjeitä salaisiin paikkoihin. Valokuvaisin tuntemattomia ihmisiä, opettelisin uusia asioita ja näkisin ne paikat ruudun toiseltakin puolelta.
Konditionaalimuotokin voi muuttua todeksi joku kaunis päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.