Tultiin tänään leiriltä, oli kyllä tosi hyvä tunnelma ja fiilis vaikka pelkäsinkin etukäteen että mitäköhän tästäkin oikein tulee.
He katosivat pyryyn ympärillään se alakuloisuus ja helpotuksen tunne, joka tavallisesti seuraa jäähyväisiä, kirjoitti Tove Jansson. Jäähyväiset ovat aina haikeita ja se huomattiin jälleen tänä viikonloppuna. Mutta täytyy lähteä että voi palata, ja onhan meillä onneksi Facebook. Ja silti se laittaa itkemään.
Ja tuli mieleen, että kaikkihan me tavoitellaan ryhmää johon voisi tuntea kuuluvansa, ryhmää joka olisi kuin oma perhe.
Minun ei tarvitse tavoitella sitä, viikonloppuna tajusin että ne ovat juuri nämä kasvot tässä ympärillä. Ja kaikki on hetken tässä, yhteiset hetket on jälleen koottu muistikammiooni: aina saunassa vietetystä hysteerisestä yöstä suuressa kasassa nukkumiseen.
14. joulukuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.