Juuri ennen keskiyötä juostiin ulos ja kiljuttiin 10-9-8-7-6-5-4-3-2-1 ja nollan sijaan huudettiin täysillä hyvää uutta vuotta, tehtiin halipiiri, nauru pulppusi ulos, kiljuttiin koko ajan, tehtiin uudenvuodenlupaukset ja sytytettiin tähtisädetikut.
Sain kännykän välityksellä uudenvuodentoivotuksen joka meinasi viedä jalat alta, hymyilin ja taivaalla pamahti punainen raketti.
Yösaunan jälkeen lähdin hetkeksi yksin ulos, hiukset jäätyivät kihariksi. Tähtiä oli taivaalla varmaan tuhat, pyörin ympäri niska jumissa enkä osannut sanoa mitään, Otava näkyi juuri Jennin talon yläpuolella. Mutta niinhän se kuulemma näkyy kaikkialla.
Jos kaikki laajenee ja minä en. Onko se sitä, että selvästi pienenen?, niinkuin Semmarit laulaa.
Uusivuosi sujui siis loistavasti, nukahdin noin puoli seitsemältä Tytin viereen sohvalle Kaija Koon laulaessa Magneettimiehestä.
Minulla on kihelmöivä tunne, että tästä vuodesta tulee jälleen parempi kuin edellisestä.
1. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.