3. toukokuuta 2009

Hasselpähkinäpoika ja koirakuumetta

Aamulla syödessäni paahtoleipää kuulin ulko-oveni avautuvan. Varovasti kurkistin huoneeseeni, peitto oli mytyssä omituisen muotoisesti. Hymyilevät kasvot kurkistivat peiton alta, mikä yllätys!

Sinä muokkasit kuvia koneella, minä luin ääneen kirjaa. Coldplay lauloi the green eyes, yeah the spotlight, shines upon you, sinun silmäsi eivät ole vihreät. Ruskeat. Hasselpähkinän väriset. Silti ne loistivat kun katselit minua. Tai kenties? (näin niissä vain heijastuksen omista silmistäni) Ja! se hymy. kosketus. Voi! f(x) = mitä sanoitkaan?

Päivemmällä eno oli käymässä koiriensa kanssa. Retu hyppi innokkaana mun syliin ja tahtoi nuolla kasvoja, Roni tahtoi nojata koko ajan ja vikisi kun en rapsuttanut. Istuin pitkään nurmikolla kuvitellen päivän olevan vasta perjantai.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Voi mistä tommoisia ihanuuksia löytyy, mäkin tahdon!

5 kommenttia:

  1. enon haukut äääw
    <3__________<3

    VastaaPoista
  2. Suloinen ja innostunut päivitys! : )

    Koska tiedät jo, kuinka ihania koirat ovat, muistutan: on kivaa, kun huomaat koirasi anaalirauhasten tulehtuneen juuri sen jälkeen, kun eläinlääkärin päivystysaika on loppunut ennen viikonloppua. Tai, kun pelkäät koirasi hengen edestä, kun se on maannut kylmänä talvipäivänä liikaa takan edessä ja on henkihieverissä nestehukasta. No, pessimismi (realismi? ;p) sikseen ja koirakuumeen valtaan!

    VastaaPoista
  3. oi, tosi söpöjä!:)

    VastaaPoista
  4. ST: ui kiitus. ü
    piti sitten olla pessimisti! :P tottakai tiiän nääkin puolet koiruuksista, mutta oi se(ne) olisi(vat) silti varmasti kaiken sen arvoista(arvoisia). :D

    E: ne on _ihania_, ääää! :')

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.