Aamulla syödessäni paahtoleipää kuulin ulko-oveni avautuvan. Varovasti kurkistin huoneeseeni, peitto oli mytyssä omituisen muotoisesti. Hymyilevät kasvot kurkistivat peiton alta, mikä yllätys!
Sinä muokkasit kuvia koneella, minä luin ääneen kirjaa. Coldplay lauloi the green eyes, yeah the spotlight, shines upon you, sinun silmäsi eivät ole vihreät. Ruskeat. Hasselpähkinän väriset. Silti ne loistivat kun katselit minua. Tai kenties? (näin niissä vain heijastuksen omista silmistäni) Ja! se hymy. kosketus. Voi! f(x) = mitä sanoitkaan?
Päivemmällä eno oli käymässä koiriensa kanssa. Retu hyppi innokkaana mun syliin ja tahtoi nuolla kasvoja, Roni tahtoi nojata koko ajan ja vikisi kun en rapsuttanut. Istuin pitkään nurmikolla kuvitellen päivän olevan vasta perjantai.
Voi mistä tommoisia ihanuuksia löytyy, mäkin tahdon!
3. toukokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
kenen haukut?
VastaaPoistaenon haukut äääw
VastaaPoista<3__________<3
Suloinen ja innostunut päivitys! : )
VastaaPoistaKoska tiedät jo, kuinka ihania koirat ovat, muistutan: on kivaa, kun huomaat koirasi anaalirauhasten tulehtuneen juuri sen jälkeen, kun eläinlääkärin päivystysaika on loppunut ennen viikonloppua. Tai, kun pelkäät koirasi hengen edestä, kun se on maannut kylmänä talvipäivänä liikaa takan edessä ja on henkihieverissä nestehukasta. No, pessimismi (realismi? ;p) sikseen ja koirakuumeen valtaan!
oi, tosi söpöjä!:)
VastaaPoistaST: ui kiitus. ü
VastaaPoistapiti sitten olla pessimisti! :P tottakai tiiän nääkin puolet koiruuksista, mutta oi se(ne) olisi(vat) silti varmasti kaiken sen arvoista(arvoisia). :D
E: ne on _ihania_, ääää! :')