Satumainen lauantai

Tänään heräsin myöhään. Pyöräilin murun kanssa, oli lämmin ja tuuli tuntui kasvoilla. Näin katuja, joita en ole koskaan nähnyt ja paikkoja jotka olin ehtinyt unohtamaan. Kesäsuudelmia ja heinikolla makaamista, rakkautta.




Illemmalla höpönassuja tuli meille. Kun istuttiin ringissä trampoliinilla, katselin heidän kasvojaan enkä voinut olla nauramatta.
Voi onneksi minulla on teidät!

Pompittiin ja kaaduttiin kasaan, oli hyvä olla. Kevyt. Kesä on tulossa.


(paljon pusuja viltsi, luet tätä kummiskin)


"Noniin miten jatkuu laulu: Harva meistä on rautaa moni...?"
"Kettinkiä!"




Äiti on tuonut jostain tuliaiseksi karkkikoneen, se sama sirkusmusiikki soi varmaan miljoona kertaa peräkkäin, hymyilin.


Pelattiin vanhoja lautapelejä, sekoitettiin jääkaapista simaa kokikseen ja soitettiin musiikki-Aliaksen minipianolla Beatlesia.


Väsyttää ja onnellisuutattaa. Odotan yöpuhelua murun kanssa, autojen äänet kuuluvat selvästi.