Aikamoinen kävelylenkki

Märkää.
Oransseista tennareista menee läpi märkää.

Siniset kurahousut.

Hetkinen! Mä taisin joskus käydä tota päiväkotia?
Mähän asuin täälläpäin. Kauan sitten.

Syön colamehujäätä. Hammas irtoaa. Putoaa. Äiti sanoo hammaskeijun keräävän hampaita. Etsimme kauan mäestä kadonnutta hammasta.
Ampiainen maassa, äkkiä punainen ämpäri sen päälle! Taputusta: älä tule paha kakku tule hyvä kakku.

Vain vasemmassa kädessä pinkki hansikas.
Kurkkuun sattuu, pitäisi niistää.
Kylmää.
Aika tyhmää.

"Ootsä mun paras kaveri?" "Joo, aina!" Kättä päälle.
Asvalttiin piirrettyjä kuvia, koko talon lapset kyykyllään. Ota liitu. Mikä väri? Sisko syö liitua.

Juna sanoo tsuku tsuku sillan alla.
Ohi kävelee kaksi vanhaa miestä, neljä harmaata tumppua.
Pinkki hansikas. Kylmää.

"Kuka uskaltaa laskea naapuripihan liukumäkeä?"
Naapuripihan liukumäki oli iso. Sininen. Tunneli.
Pihan grillikatoksen alta tuoksuivat vohvelit, isä teki niitä.

Miksen mä ottanut villasukkia?
Aika tyhmää.
Ja märkää.

"Äiiiitiii tuuu ikkunaan, täällä huutaaaaaa miiinäää!"
Leikkimökin ovensuussa on isoja poikia, niillä on lippikset väärinpäin. Sä pidät mun puolia ja käsket niiden mennä pois. Mua pelottaa. Ne nauraa. Sä mutristat huulia, olet rohkea. Mun paras kaveri.

Tuolla jossain mä asuin viisi vuotta.
Onkohan se liukumäki vielä iso ja sininen?

Poikien jutut on hienoja. Sotaleikit. Jalkapallo. Super Mario. Se peli, jossa oli punainen ja sininen pyssy, ne joilla ammuttiin lintuja. Se, ettei itkenyt vaikka sattui. Lippikset.

Oransseista tennareista menee läpi märkää.
Aika tyhmää.