4. helmikuuta 2010

Mutinaa teknologiasta

Mä oon uupunut. Kipeä ja rasittunut nainen. Joka tahtoisi lomaa. Tiedättekö sellaista lomaa jossa voi valvoa aikaiseen ja herätä myöhään. Olla kavereiden kanssa ja kokea onnenhetkiä. Nukkua jonkun vieressä ja höpötellä ihan omituisia. Ei ainakaan olla koneella vaan koko ajan.

Tietokone on muuten alkanut ärsyttää mua ihan mielettömästi lähiaikoina. Kavereiden kuulumisista saa tietää facebookin kautta, statuksia tulee kymmeniä minuuteissa, on blogeja päivitettävänä ja nettirunokurssien tehtäviä tehtävänä. GOAAAH. Siis for real.
Missä on normaali elämä ja vaikka kaverille soittaminen sen sijaan että kirjoittaisi seinälle? (inhoan muutenkin sitä sanaa seinä, wall kuulostaa paremmalta) Tai vielä parempaa- missä on se että menee käymään ja näkee kavereita ihan in real life? Mikä ihme meitä teknologialapsia oikein vaivaa?
Ja silti- täällä mä vaan istun ja chattaan facebookissa että pitää nähdä pian. Rasittaa itseni ja tämä riippuvuus.


Olin tänään parin tunnin valokuvausreissulla(i know: kipeänä toi ei ollut ehkä maailman järkevin päätös...) Eräs keski-ikäinen mies katsoi mua kummaksuen kun hyräililauloin kadulla Beatlesia. Uskaltauduin katsomaan häntä silmiin ja juuri silloin miehen kävelytahti nopeutui ja pian hän oli poissa.
Ehkä hänen statuksensa näyttää tänään tältä: Herra Esimerkkitapaus törmäsi outoon tyttöön joka oikeasti yritti ottaa kontaktia ihmisiin. Huoh.

2 kommenttia:

  1. todella tuttua. monesti nykyään vielä kun pyytää kavereita vaikka kylään niin "En jaksa lähtee sinne kävelee, kerro mesessä mitä olis?"

    Ehkä missioksi vois ottaa sellasen, että näkis jokaista kaveria ihan kasvotusten seuraavien kuukausien aikana.

    -katja

    VastaaPoista
  2. katja: just tää! pfuuhhuh huh. tosi surullista..

    mulla on tavoitteena yrittää ottaa melkeinpä tavaksi irl, eikä msn tai fb. siun missio kuulostaa hyvältä, toivottavasti toimisi kans!

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.