Mutta missä vaiheessa teidän kasvonne muuttuivat aikuisiksi niiden valkoisten lakkien alla?
Ja he olivat niin aitoja, niin puhtaita uusissa puvuissaan,
kengissään,
päättötodistuksineen joiden eteen he
olivat itkeneet ja vuodattaneet itsensä,
hermostuneine hymyineen,
kirkkaine äänineen laulaessaan Gaudeamus Igituria
ja minä itkin
sillä tunsin suurta ylpeyttä katsellessani heitä.
He olivat valmiita maailmaan.
Maailma oli valmis ottamaan heidät vastaan.
Ja minä
jäisin hapuilemaan lukion käytäviä
muistaen
miltä tuntui nähdä heidät
tai vain kysyä mitä kuuluu.
Missä vaiheessa he aikuistuivat?
Paljon onnea kaikille uusille ylioppilaille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.